Olut

Sipaisin tässä uuden hampaan kunniaksi 3 pulloa Karjalaa. Olen nimittäin tehnyt kotimaisten lager-oluiden suhteen elämässäni täyskäännöksen. Karjala oli boikotissa yli kymmenen vuotta. Pääasiassa boikotti on seurausta nuoren miehen suussa hieman kitkerältä maistuneessa "sivumaussa", jonka sittemmin olen todennut humalaksi. Osasyy oli varmasti myös tuntemani vastenmielisyys keväällä -95 alkanutta karjalalippistelyä kohtaan. Karjalanostolakko päättyi puolivahingossa tässä hiljattain. Oluenhankintavastuussa ollut kaverini osti köyhänä miehenä tarjousmäyriket Karjalaa, vaikka tiesi asenteeni. Kylmänä kun saunan päälle sipaisin pullollisen kahdella kosketuksella, niin saatoin vain todeta, että olipas namihyvää. Täyteläinen ja hyvin humaloitu lager, jossa lageriin kuuluva ääriraikkaus yhdistyy viljaisan rapsakkaan jälkimakuun olematta pätkääkään vetinen.

Nykyään edellytän olueltani makua. Tämä sulkee esim. Lapparin kulutuslistaltani pois. Lappari maistuu kyllä oluelle, mutta on vähän ryhditön ja vetinen maultaan. Olvikaan ei oikein putoa, mutta se ei johdu mauttomuudesta, vaan tietystä takaäitelästä jälkimausta, josta en liiemmin pidä. Koff on vähän kuin oluiden Nissan. Luotettava, muttei erityisen hyvä millään osa-alueella tai mitenkään tunteita herättävä.

Olin pitkään lähes yksinomaan Karhulinjalla. Karhussa on paljon samaa kuin Karjalassa. Karhun maut ovat kuitenkin pyöreämpiä ja jälkimaku on ehkä aavistuksen makeampi. Varsin tasaveroisena näiden kahden kanssa kilpailee hieman hapokkaampi, mutta matalammin humaloitu Sandells, jossa on tasapainoinen ja pehmeä jälkimaku. Sandellsille plussaa myös pullojen takaetikettien pikku tarinoista, joita on hauskaa huikkien välillä killitellä.

Vähän pienempien valmistajien Laitilan Kukko on lager-versiossaan myös varsin mukiinmenevä olut. Tasapainoinen ja melko maltainen maku, joka ei sisällä yllätyksiä. Miinusta siitä, ettei sitä myydä lasipulloissa. Nikolaista voisi lausua lähes samat sanat. Maku on edellä mainittua kirpeämpi ja juoma on hapokkaampaa. Ei kuitenkaan liian.

Nyttemmin lagerlinjani sijoittuu melkolailla Karjala-Sandells-Karhu-linjalle. Kalskahtipas komealta. Vähän kuin Viipuri-Kuparsaari-Taipale. Linja voi taipua, muttei petä.

Kaikki ylläolevat lausunnot pätevät siis ainoastaan normaaleissa lasipulloissa tarjottaviin tuotteisiin, jotka sijoittuvat alle 4,7 tilavuus-% alkoholia sisältävien oluiden III-veroluokkaan. Hanaoluissa peli muuttuu hieman, eikä hana- ja pullo-oluiden välille voida vetää yhtäläisyysmerkkejä samasta nimestä huolimatta.

Otan tarkasteluun myös ulkolaisia lagereita. Tosin eipä noista edellä mainituistakaan taida kovin moni enää suomalainen olla sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki alla oleva koskee siis vain oluiden export-malleja. Ainakin joitakin oluita olen havainnut valmistettavan myös paikalliseen myyntiin samalla tuotenimellä. Näissä on kuitenkin ilmeisesti raakaveden ja -aineiden laadusta johtuvia eroja, eikä kokemukseni mukaan ainakaan paikallisen tuotteen eduksi. Amerikkalaiset ja ruotsalaiset oluet jätän nyt ulkopuolelle. Kuuluvat eri kategoriaan. Enkä erityisesti rakasta kusella juoksemista.

Fosters on hyvin lähellä joutua tuohon samaan koriin, mutta tulkoon nyt mainituksi melko laimeanmakuiseksi, mutta mukiinmenevän raikkaaksi maailmanlaajuisen hyvän saatavuutensa vuoksi. Thaimaalaisten Singha on varsin lähellä kotimaisia makutottumuksiamme. Rapsakka olut, jossa on mukavan särmikäs jälkimaku. Tätä juo ihan mielikseen. Se kiinalaisten Xin...jotain on myös varsin kelpoisaa suomalaiseen suuhun. Samoin vietnamilainen LaRue. Näille idän oluille on yhteistä tietynlainen makean hedelmäinen vivahde, jonka voi maistaa myös esim espanjalaisessa San Miguel oluessa, joka ei muuten ole mitään erikoista olutta. Hyvänä ja turvallisena valintana voidaan mainita myös Jamaikalaisten Red Stripe. Poikkeaa sopivan vähäisen totutusta makeahkoon suuntaan.

Mielestäni ylivoimasesti paras olut tässä hieman epämääräisessä kategoriassa on Carlsberg, joka on lähes parhaiden kotimaisten veroinen olut. Ulkomailla saatavissa hoikissa pulloissa on muuten lievän kukkainen tuoksu, jota ei suomalaisissa "persjalkaisissa" saman etiketin takaa myydyissä pulloissa ole. Kokeilkaa vaikka. Ja kun sanon kukkainen tuoksu, tarkoitan nimenomaan sitä. Erinomainen olut on myös eestiläinen Saku, joka hapokkuudessaan on kotimaisen tottumuspiirimme ylärajoilla.

Hyviä lageroluita on maailmassa paljon muitakin. Vaikkapa Baltika tai Jupiler ovat täysin kelvollisia juotaviksi. Nyt lopuksi hieman rinnanröystelyä. Maailmanlaajuisessa lagervertailussa suomalainen lager sijoittuu aivan terävimpään kärkeen. Äärimmäisen korkealuokkainen raakavesi, puhtaassa ilmastossa kasvaneet raaka-aineet, jotka ovat saaneet luonnetta pohjoisen väkivaltaisesta kasvukaudesta sekä härmäläinen hiljaisen kunnianhimoinen perinpohjaisuus oluen valmistuksessa lienevät sen pienen, mutta selvän ja tärkeän eron taustalla, joka tekee suomalaisesta lagerista ehkä maailman parasta olutta.

Dante
Nautintotoimittaja DK-News

Täällä voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!