Puumala, Saimaa ja muuta parhautta

Ah, Puumala. Saavuin juuri 8 päivän (aivan liian lyhyeltä) mökkivisiitiltä tuosta Suomen suurimmasta saaristokunnasta. Omissa papereissani paras paikka maailmassa. Ensivisiitti tapahtui kesäleirillä vuonna 1990 ja vuodesta toiseen olen samoille sijoille palannut. Tuo erään yhdistyksen omistama ja ylläpitämä mukavuudeton leiripaikka on toimittanut minulle kesäpaikan virkaa ja muodostunut omaksi salaiseksi kolokseni tässä maailmassa. Nyttemmin on Puumalaan noussut myös äitini kesämökki, joka on varsin upealla paikalla sekin. Tuo pieni pitäjä onkin piikkipaikalla sillä lyhyellä listalla, johon ovat kirjoitetut ne paikat, joita loppusijoituspaikakseni harkitsen, sikäli kun ihmisellä itsellään tässä asiassa mitään harkintavaltaa on.

Heinäkuu on varsin ruuhkaista aikaa sekä Puumalan pienessä keskustassa, että vesillä. Tänä vuonna avattu uusi satamakahvila vetää väkeä kiihkeästi parin-kolmen kuukauden ajan muiden keskustan palveluiden tavoin, kunnes kylä syksyn tullen taas palautuu omaan uneliaaseen rytmiinsä. Moni kylän puodeista onkin auki vain kesällä tai aukioloaikoja supistetaan turistikauden ulkopuolella. Rantabaanalla Nesteen venehuoltamon takana oleva Ravintola Poiju esimerkiksi tarjoaa kesäaikana lounasta todella herkullisesta noutopöydästä, vaikka ravintolarakennuksen ulosantiin panostaminen on viime vuosina jäänyt lapsipuolen asemaan. Hieman sisäpiirin tietoa on, että ko. ravintolassa toimii suomalaisten sisävesikalastajien perustaman kehitys- ja markkinointiyrityksen koekeittiö. Erikoisia ja hyviä lohi-, hauki- ja muikkuasioita olen syönyt siellä. Näkyi satamatorin kojussa olevan tarjolla haukibratwurstiakin, mutten sitä käynyt maistamaan, kun vasta lounaspöydästä nousin. Kesäisin on satamatorilla myös muuta syötävää, juotava ja pakollista krääsää. Suosittelen pyylevän hauskalta äijältä lörtsyä tai lettukahveja. Ensikertalaiselle Sillan tornin kahvilassa piipahdus kannattaa maisemien tähden.

Ruokaa saa myös jo mainitusta Satamaravintolasta ja ravintola Hovista. Pitsoja, hamppareita ja pihvejä ilman sen suurempia syitä kulinaarisiin hurraa-huutoihin. Ruokaa saa myös Ravintola Virrasta, joka uutena tulokkaana vastoin kaikkia odotuksia on sinnitellyt parin viime talven ylitse. Ruoka ei ole ollut kehuttavaa, jos ei huonoakaan ja terassi on ihan viihtyisä. Perinteisempi Hollitupa kerää pääosin jo pidempään tuoppeja tuijotellutta väkeä, mutta jotakin lounaan tapaista sielläkin muistan syöneeni. Aamukännien place-to-be. Kahvila Kuittinen keskellä kylänraittia vastapäätä Siwaa ja Hovia on varsin viihtyisä ja valoisa alkuasukkaiden paikka, jossa on terassi kylänraitille. Kahvila-nimestä huolimatta on väellä edessään pääasiassa kolmostuoppi jo ennen puoltapäivää, etenkin talvisin. Enkä voi heitä moittia. Täällä käyn ottamassa päivätuoppini ja lukemassa Etelä-Saimaan, ennen kuin käyn tekemässä raviveikkauksen - muuten en raveja pelaa tai seuraa, mutta Puumalassa se kuuluu jostain syystä asiaan - R-kioskilla ja ostamassa Hesarin ja mahdollisesti jonkin muun lehden kioskin erinomaisesta valikoimasta. Edes shollilla ei pitäisi olla huomauttamista, koska saatavilla on myös mm. Der Spiegel, Gazzetta, ja Herald Tribune. Valikoimasta löytyy jopa Pohjolan Perhokalastaja, joka on sivumennen sanoen hieno lehti. Ei mikään markkinamiesten sillisalaatti vaan sydämellistä ja perusteellista asiaa asian ytimestä hienoilla valokuvilla höystettynä, suosittelen.

Hovi on kylän tanssi- ja painiravintola, jossa on varsin mukava Puumalan-salmelle avautuva terassi. Perjantaisin humppaa ja lauantaisin karaoke tai dj. Kesäaikana artisteja useamminkin. Viime perjantaina olisi ollut Eini (10€) ja lauantaina suursuosikki Tauski (12€). Jäi kuitenkin nuo gigit tsekkaamatta. Mainittakoon, että Hovi ja Sataman kuppila ovat sen teeveessä pyörivässä Puumala-sarjassa esiintyvän harjatukan bisneksiä. Legendaariseen Pistohiekkaan on kirkolta parisenkymmentä kilometriä ja siellä olisi ollut torstaina Souvarit ja lauantaina Katri Helena & Petoman, jonka nimen näkeminen keikkajulisteissa ei lakkaa herättämästä minussa hilpeyttä. Tuo lava on suurten ikäluokkien keskuudessa legendaarisessa maineessa ja tiedä vaikka joku DKlainenkin lie ympäröivillä hiekkarannoilla saanut alkunsa.

Pistohiekasta ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta sotalentokentästä saammekin oivan aasinsillan Puumalan historiaan, josta myös lienee sananen paikallaan. Puumalasta ovat peräisin eräät varhaisimmat merkit suomalaisesta asutuksesta. Kalastus ja hirviaiheiset kalliomaalaukset, joita Puumalasta löytyy, ovat yli 6000 vuotta vanhoja. Siitä on pirun kauan ja mökkimme takaisen harjanteen kupeella olevalla muinaisella asuinpaikalla on hauska käydä miettimässä, että samaa aurinkoa katsellen ja lohen saannin vaikeutta miettien on siinä esi-isä istuskellut. Ehkä samalla kivellä. Vaan miten pirussa se on pitänyt perheen talven yli hengissä? Tuona aikana oli Saimaa osa mitälie-merta ja norppakin hylje vain.

Sota-aikana kulki lyhin reitti päämajasta rintamalle Puumalan kautta. Puumalan keskustaa rajaava vuolaasti virtaavan Puumalan-salmen ylitse oli pioneerien toimesta rakennettu lauttasilta. Venäläinen sitä välillä pommitti paskaksi, mutta lähistöllä oli Saimaan rannoilla valmiiksi rakennettuja siltaelementtejä valmiina ja liikennekatkokset eivät jääneet pitkiksi. Puumalan-salmen ylittävä ja pari vuotta sitten nimenmuutoksen kokenut komea Saimaan silta rakennettiin vasta 1990 luvun alkupuoliskolla. Ennen tätä on vesireitin yli kolisteltu rauhanaikana lossilla. Pistohiekan lentokentän ohella maamme sotaisasta historiasta muistuttaa myös Puumalan keskustan kupeessa oleva Salpa-linjan syvyyteen rakennettu bunkkeri, jonne yleisöllä on pääsy. Omasta mielestäni vaikuttavampi muisto sodistamme on puukirkon edustalla olevat sankarihautojen rivit. Pitäjän koko huomioiden nuo rivit ovat kovin pitkiä ja niitä on monta.

Historiaan pääsee tutustumaan halutessaan myös kirkonkylän ulkopuolella Niinisaaressa. Siellä on viime vuosisadan alun kondikseen entisöity museotila. Vaikkei museo mitään suurta elämystä tarjoakaan, kannattaa satunaisen kulkijan poiketa Niinisaareen viereisen viinitilan mainioiden tuotteiden (vuoden tilaviini 2008) ja sunnuntaisin erityisesti kesäisin toimivan ravintola Niinipuun seisovan pöydän vuoksi. Niiden öljyssä marinoitujen savumuikkujen vuoksi kannattaa elää, jollei muuta syytä enää ole.

Ja viimein pääsemme itse pääasiaan. Parasta Puumalassa on Luonto. Kauneinta Saimaata, jota pilkkoo männikköiset harjut ja saaret. Puumalassa ja muualla Saimaalla on paljon mökkejä, mutta kovin kauas ei tarvitse mennä, kun voit löytää ihan oman salaisen hiekkarannan. Satunaisille veneilijöille voin neuvoa, että leiripaikkaa etsiessä kaislikoiden taakse kannattaa tähyillä hieman tarkemmin, sillä Saimaalla on kilometritolkulla asumatonta hiekkarantaa, jotka usein piileskelevät ohuen kaislikkovyön takana. Olen käynyt kanariat, thaimaat, pohjanmeren rannat ja yyterit, enkä ole ikinä ymmärtänyt, miksi niille pitäisi erityisesti lentää hiekkarantojen takia. Saimaalla on suuri määrä upeita hiekkarantoja, joissa on puhdas ja turmeltumaton luonto, vettä voit vaikka juoda ja ennen kaikkea saat nauttia niistä halutessasi ihan yksin.

Itselleni mieluisinta aikaa Puumalassa on syksy. Luonto tarjoaa runsasta satoaan ja kylmenneet vedet parantavat kalan saannin mahdollisuutta. Poissa ovat sadat retki-, purje- ja moottoriveneet sekä vesijetit, nuo vesiemme pikku pelsebuupit. En ole lapin ruskaa nähnyt, mutten osaa kaivatakaan, koska Saimaan syksyinen väriloisto on niin kaunis. Varsinkin veneilijän ulottuvilla on huikeita marja- ja sienisaaliita, jos onnistuu korkkaamaan jonkin suuremman saaren keskiosat ennen paikallisia tai harvesteria. Myös keväällä on hienoa olla Saimaalla jäiden lähdön aikaan, joka vapuntienoilla yleensä tapahtuu. Puissa on hento vihreä ja lintujen kiimahuutojen ja viimeisten jäiden helinän loputtua lahtien pohjukoissa on iltaisin tuulen tyyntyessä niin täydellisen hiljaista ja kaunista, että sattuu. Käykää, hyvät ihmiset, Puumalassa.

Dante
Katisten Hammurabi ja kalamies
DK-News

Täällä voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!