Päätoimittajan turinoita – osa 5: Turinat kesän jälkeen

Suurin osa teistä arvon lukijat on ollut koulun penkillä ainakin jossakin vaiheessa elämäänne. Luultavasti olette haukkuneet opettajanne alimpaan helvettiin. Niinpä ajattelinkin tällä kertaa valottaa koulumaailmaa näin opettajan näkökulmasta (sillä yllätys, yllätys, päätoimittajanne on kuin onkin ihan oikea opettaja).

Aloitin siis tänä syksynä uudessa koulussa, johon minulla on noin puolen tunnin ajomatka suuntaansa. Lukuvuosi alkoi meillä perjantaina 10.8. kokous- ja suunnittelupäivällä. Istuimme siis koulun tiloissa miettimässä tulevaa lukuvuotta. Minulle itselleni tämä oli myös ensimmäinen tilaisuus tutustua kunnolla tulevaan työmaarakennukseen. Pari tuntia meni vielä suunnittelujen jälkeen, kun varmistin, että löydän oikeat luokkatilat, joissa opetukseni tapahtuu sitten oikealla kouluviikolla. Eli oli todellinen pitkäperjantai jo elokuussa. Samalla nappasin kainalooni oppikirjat matematiikan, fysiikan ja kemian opetusta varten. Riemu oli suuri, kun huomasin, ettei yhtään kirjaa ollut samaa kuin edellisessä työpaikassani. Eli helvetinmoinen suunnittelu päälle koko viikonlopuksi.

Maanantai sitten valkeni ja ensimmäinen varsinainen opetuspäivä alkoi. Lähes 200 uutta oppilasta minulle + 40 uutta opettajaa (jotka kyllä olin suunnittelupäivänä nähnyt, mutta eiväthän ne nimet siellä päähän jääneet). Istumajärjestysten tekoa, jotta edes joskus oppisin nimet muistamaan. Oppilaat olivat sitä mieltä, että luokka täytetään takaa päin, mutta itse olin toista mieltä. Niinpä siirsin aina takimmaiset eturiviin ja sain varmaankin aikamoisen mulkun maineen saman tien. Kirjojen keräilyä, kaikille ei silti riittänyt. Eli soittokierros kustantamoihin, tarvitaan lisää! Atk-tunnit: Köyhässä kunnassa on käytössä vain openoffice, kun itse olen tottunut microsoftin office-pakettiin. No ei noissa onneksi niin suuria eroja ole, ettenkö pärjäisi. Mutta taas lisää suunnittelua, voi halavattu. Niin, jottei tässä tarpeeksi, niin ensimmäistä kertaa elämässäni opetan täysin sokealle oppilaalle sekä fysiikka että atk:ta. Haastetta kerrakseen.

Tiistaina taas aamuvarhain ajelin työmaalle. Paljon fysiikan tunteja ja vieras varasto, eli oppilastöiden tekeminen vie aivan helvetin paljon ylimääräistä aikaa, kun en meinannut löytää oikeita välineitä mistään (aiheena magnetismi, mutta magneetit jossain hevon vitun kuusessa). Meinasi syödä miestä. Onneksi oppilaat ottivat rennosti. Kuumuus oli mieletön, koulun ilmastointi ei oikein pelannut, sisällä noin 40 astetta lämmintä. Hiki valui sekä opettajalta että oppilailta. Muutama matematiikan tuntikin tuli pidettyä.

Keskiviikkona saavuin savunhajuiseen kouluun. Yhden luokan pistorasia oli mennyt edellispäivänä oikoseen ja sytyttänyt roskakorin tuleen. Käsienpesuallas oli hajonnut samassa kuumuudessa. Onneksi palo oli saatu sammutettua lähes alkutekijöihinsä, mutta savun tuoksu oli ja pysyi koko viikon. Muuten päivä meni mukavasti, yhteensä tein vain noin 10 tuntia töitä. Aikaisemmat päivät venyivät lähemmäs 14 tuntia + matkat päälle.

Torstai on minulla muuten outo päivä, joka toinen tunti opetusta ja joka toinen tunti vapaa. No saapahan suunnitella niiden hyppytuntien aikana, ja töiden yleisilmeen suhteen tämä onkin lyhyin työpäiväni. Jippii!

Perjantaina 6 tuntia atk:n opetusta. Mielettömän ikävä päivä. Ja tätä on ilmeisesti tiedossa koko lukuvuodelle, paitsi että joskus talvella siihen lisätään vielä pari tuntia lukion atk:ta. Masentaa jo etukäteen. Näiden atk-tuntien suunnittelu sekä koko talon tietokonekalustosta vastaaminen vievät minulta aikaa ainakin 20 tuntia viikossa, rahaa saan kymmeneltä. Tässä on se suhde muutenkin, kuinka opettajan työssä aikaa kuluu.

Tästä eteenpäin jokaista koulupäivää minun tuskin kannattaa tässä eritellä. Toisella viikolla sattui sitten tämmöinen omituinen tapahtuma: http://davidkrokett.org/forum/viewtopic.php?t=1035

Tällaista on siis opettajan arki. Hyvänä puolena voin kertoa sen, että suurin osa nykypäivän murrosikäisistä on ainakin näillä pienillä paikkakunnilla tosi mukavia ja fiksuja. Tulevat juttelemaan reippaasti, kertovat kuulumisistaan ja kyselevät opettajankin kuulumisista. Eivätkä nykyään häpeä sanoa, jos eivät jotain osaa, vaan kysyvät suoraan. Minä kunnioitan sitä. Eli oppilaat ovat suurimmaksi osaksi olleet mukavia. Tähän mennessä on vain yhden kerran täytynyt käyttää karjaisuani: TURPA KIINNI! Ja se kerta riitti.

Minkäänlaista koulukiusaamista en vielä ainakaan ole havainnut uudella työmaallani, mutta toisaalta olen vielä sen verran tuore ihminen siellä, etten kaikkea ole ennättänyt havaita.

PS. Yleisemmin opettajan arjesta voisin valaista sivutolkulla, mutta riittänee, kun kerron, että koululainsäädännöstä päättää Suomessa eduskunta. Eli aina kun joku ”fiksu” poliitikko saa puolueensa kera uuden ajatuksen siitä, kuinka koulutus pitäisi maassamme järjestää, saamme me opettajat lisää palkattomia töitä: Uudet opetussuunnitelmat pitää laatia, olla yhteydessä kirjankustantajiin, kunnallispoliitikkoihin, opetushallitukseen jne.

Kouluasioista ja muistoista on keskusteltu palstallamme esim. täällä: http://davidkrokett.org/forum/viewtopic.php?t=170&highlight=koulu

Einari Terävä
Päätoimittaja
DK-News

Tänne voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!