Prologi

Alkaa pikkuhiljaa matkakuume kohota...

Kaksi päivää enää, keskiviikkona pakkaamme kapsäkkimme lentokentälle vievään bussiin, Nuorikkokimalainen, boreham, Tiilis ja minä, ja suuntaamme kohti Cardiffia, me menemme Suomen potkupallopeliin, Wales-Suomi, hei.

Vanhana Lontoonkävijänä (kerran lentokentällä) siellä riittää silti edelleen näkemistä, joten olemme varanneet kokonaisen päivän Lontoota varten. Torstaille sovimme alustavasti, että jokainen saa nimetä yhden paikan jonka haluaa nähdä. Noh, kaikkien muiden toiveita ei isommin ole vielä huudeltu, mutta itse sain himon käydä erään yliopiston tiloissa olevassa Stanley Kubrick-museossa, jumankaute siellä olisi "Avaruusseikkailu 2001:n", "Kellopeli Appelsiinin", "Hohdon" ja muiden klassikkojen muistiinpanoja, rooliasuja, lavasteita suht helposti näprättävissä...otin siksi yhteyttä museoon näin etukäteen. Vastaus oli valitettavasti sellainen että ajoituksessamme on huonoa tuuria:



Reissun ensimmäinen pettymys. Toivottavasti ainoa. Nooh, EHKÄ Britanniasta löytyy jotain muutakin nannaa...ai niin ja se peli. Sotamuseosta oli puhetta. Ylläripylläri että joku DK:ssa on kiinnostunut sotamuseoista. Voisinko edes olla sellaisen miehen ystävä, jota mikään sota ei ole koskaan kiinnostanut?

Back on topikki. Miten vieraissa olevaan futismatsiin valmistaudutaan? Netti auki. FF2 auttaa ensinnäkin tämmöistä kokematonta. Siellä on foorumi pullollaan kokenutta futismatkaajaa. Tiiliksellä on kokemusta. Dantella on kans, sen tiedän. Annoimme siis Tiiliksen ottaa johtavaa roolia hankinnoissa, ja hyvää työtä on tehnyt. Nuorikon kanssa varasimme samoille lennoille liput jo syksyllä, ja hyvä niin, koska tuli tämä lamautuskin sitten, kieltämättä hauskaa lähteä ulkomaille kun tämänhetkinen pankkitilin saldo näyttää 34 euroa. Onneksi olen vihdoin saamassa joulukuun rahoja tällä viikolla ja luottoa on kans.

Ei pidä tunkea liikaa ohjelmaa samaan pakettiin. On vain yksi päivä Lontoossa, henk. koht. tavoitteeni on tällä haavaa se sotamuseo ja maistaa fish n' chipsejä, jotka ovat ymmärtääkseni aika paskaa sapuskaa, mutta you know, ne on fish n' chipsejä. Joissakin osissa Lontoota nyt kansallisruoka vaihtelee kiinalaisesta polakkiin. Puhuuko siellä vielä joku muuten englantia?

Jatkamme sitten perjantai-aamuna Cardiffiin, ja se lienee se mielenkiintoisin pätkä. Yleistietoni ei oikeasti paljon tuosta kaupungista tiedä, se Millenium-stadion on vaan aika perkeleen hieno ja iso. Pubi-infoa meille jo on jaettu, minne kannattaa mennä, missä saa turpaan jos ei ole ihmisiksi, ja niin edelleen. No olemme me ihmisiksi, mutta pitää sitä jotain Suomi-vaatetta laittaa ja nauttia sitten lauantaina futiskannattamisen iloa. Voi miettiä sitä miten nastaa olisi jos oltaisiin jo EM- tai MM-kisoissa...voi pojat kun tietäisitte.

Tarkoitus on morjestaa jotain Tiiliksen entistä kimmakaveria, hänjoka asustelee sielläpäin. Taitaisi muuten olla kokonaan toisen ketjun aihe, mutta tekisi mieli kysyä Tilatiileltä kuinka säilytetään välit exiin ja arvokkuus samassa paketissa, sillä jotenkin mies on siinä onnistunut?

Näillä mennään, matkakuume siis ei ole enää muutamaan päivään alilämpöä nähnyt. Täpinöissään, mukava tunne mahanpohjassa (vai onko se tuo kahvi?), ihan kaikki vielä pakkaamatta, passi on ja liput sentään tulostettuna.

Toivotan meille hyvää matkaa!

END OF PROLOGI.

Kokemuksia futismatkailusta? Tunnelmia tästä, Tiilis ja bore? Miten Suomelle käy Walesin vieraana? Tekeekö Eremenko jr. paluuottelussaan maalin?

Lontoo on melko nuhjuinen paikka. Iltaisin kun kaivaa nenää, se on täynnä mustaa nokea. Kyllä sen pienessä bitteri-sievässä kestää.

Aattelin pitää matkalaisille kannatuslauluharkkoja joka ilta. Aloitetaan Toukolan poikien pilkkalaulusta. Muistetaan juuremme, kun kontitaan pitkin angloamerikan emämaan kujia ja kontuja!

Siinä ompi veljessarja,
jalo niin kuin sonnikarja,
miehistä paarhaimmaaat -
miehistä paarhaimmaaat

Huutakoon nyt kaikki kansa,
laulu kantaa pohjolasta,
voimalla sisun ja kirveen -
voimalla sisun ja kirveen

Jos rehellisiä ollaan, niin tuossa uudessa sanoituksessa olisi parantamisen varaa. Mutta eikun parantamaan. Se tulee saamaan Cardiffissa ensiesityksensä, jos silloinkaan.

Nokitetaan vielä Borehamin pyynnöstä Via Dolorosalla. Joka ei sekään ole vielä noussut virallisen kannatuslaulun asemaan, mutta on ns. bubbling under.

7. Via Dolorosa:

Miehistä parhaat,
siin´ on joukkomme tää.
Nälkäiset toiveet, matkaamme kiihdyttää.
Pohjoisen maa, jää kauas taa
Epätoivo, murheet ja pettymys
ahtojäihin paiskataan

Oooo-o-ooo, Viiiiia Dolorooooosaaaaa
Oooo-oooo, kärsimysten tie...

Tiiä häntä nii.
Walesilaiset naiset ovat kuulemma kuuluisia kauneudestaan vai miten se oli.
Ehkä maistan kansallisherkkua eli sianihrassa paistettua merilevää.
Olenhan syönyt mämmiäkin.
Toivon ettei Tommi Läntinen esiinny Cardiffissa.
Niin, kellopeliappelsiiniknallin ajattelin hankkia.

Aika kelpo idea jonka voisin kopioida. Olisi koko poppoo sitten knalleissa esim. Ämyrockissa.

Kansallinen himonsa ryppy!


Ryyppy! Peukku!

Passi, check.
Vaatteet, check.
Liput, check.
Sininen t-paita joka mahtuu hupparin päälle, check.
Kortit ja lompuuki, josta jätetään turhia pois, check.
Puhelin, check.
Numerolistaa tärkeimmistä puhelinnumeroista, puuttuu.
Puntia, puuttuu.
Hammasharja ja lääkkeet, levällään.
Mp3-soitin ladattuna Zappaa ja Johnny Cashia täyteen, check.
Pehmeäkantinen kirja, check.

Riehakasta reissua vaan DK-potkupallo lähettiläille.

Sanokaa veljelleni terveisiä. Tai no, taidatte olla jo liesussa.

Sanotaan.

Tässä on nyt kaikenlaisia huolia ja murheita: AWe:lla maanantai-aamukuudeksi töihin meno, Lissu ei saa sukkiensa saumoja suoraan, bore pelkää ettei saa Britanniasta laatikkokaljaa ja mua yritetään FutisForum2:lla narrata homobaariin.

edit. MARSCH!

On se krokettifoorumi kansainvalinen kun nakyy taalla Englannissakin. Lahemme juomaan kaljaa ja syomaan pekonia. Meita ei oo viela hakattu mutta Tiilis koitti teilata yhen n-sanan taksilla. Ja oman naamansa.

Älkäätten tulko hivutetuiksi siellä!!!

Pankaa Tiilikselle kuonokoppa tai jotain!

Kävikö AWe lähtöhässäkässä tuikkaamassa jonkun amiksen Haukiputaalla tuleen?
Brittihuliganismi näyttää tarttuneen jo hyvissä ajoin ennen matsin alkua.
Kohta lentää terassien rottinkituolit kahviloiden ikkunoiden läpi.

Eilisissa opiskelijabileissa muutamalla huuhkajakimalaisella oli hiuslakkaa niin paljon etta pelkasin tulipaloa ja rajahdyksia. Paasimme sisaan bippaloihin Tiiliksen upealla valehtelulla opiskelijastatuksestamme. Nyt Cardiffiin.

Harrod's oli melkoinen. Tunsin itseni retalejengiksi.

Lähettäkää mulle törkeä postikortti pliis!!

Pirautin poijjjjjjjjjjiiiiiiiillllllle.


Niillä oli kivaa.

Takki on aika tyhjä positiivisella tavalla.

Oli meinaan sen verta hulppean hieno ja onnistunut reissu että. Kymrin kieli on ihanaa ja hyvää ellei peräti huikeaa tunnelmaa jopa häviäjien toimesta, reilua oluen tarjoamistakin voittajille. Tätä viilistellään vaikka pesufatissa kelluen.

Tapasimme Nuorikon kanssa Tiiliksen, borehamin ja Toimittajakimalaisen illansuussa Painobaarissa Helsingissä. Siitä reissun avausoluet ja kohti lentokenttää. Tässä vaiheessa olin muuten jo tehnyt ensimmäisen mokani, olin vaihtanut rahojani luottokortilta punniksi vaikka minun piti nimenomaan käyttää käteiseen pankkitiliä johon en pääsisi reissussa suoraan. Sitten jätin Electronin kotiin ja otin vain luottokortin matkaan. Hienoa, käteni olivat jossain määrin sidotut. Nooh...

Lentokoneeseen. Tiilis koitti rohkeimpana viritellä jo kannatuslauluja, varautunut Suomijengi ei siellä vielä ollut valmis. Pääsimme silti perille, ilman että meni kulmat verille. Lontoossa väärän firman junaan, ylimääräistä maksua, mutta napakasti perille. Kehuin ammattilaisena komeaa rakennusta, Tiilis arveli venäläisten parkkitaloksi. Onnistuimme jo keskiviikkona myöhään saapuessamme näkemään edes vähän Lontoon paikallisia ja pakollisia nähtävyyksiä. Buckingham Palacet ja Big Benit pimeässä. Hulppea tunnelma kun ei ollut turistilaumoja. Totesin muuten että Paavalinkirkon torni Vallilassa näyttää paremmalta kuin Big Ben, että pidetään joku roti siinä Lontoon ylistämisessä. Status ei aina riitä, tarttee olla myös munaa. Tai siis. Puolessavälissä kävelyä sitten väsähdys ja muistimme että taksilla ajelu on onneksi halapaa tuossa kyseisessä maassa.

Hostellissa! Nuorikko ja Tiilis menivät vielä hakemaan iltapurtavaa kun painuimme borehamin kanssa maate (emme samaan petiin). Koittivat ajaa jonkun n-sanan matalaksi. Hulluja muuten nuo englantilaiset, ohittelevat koko ajan, painavat vasenta kaistaa!

Siisti hostelli, huoneet tosin järjettömästi käytetyt neliöt johon sängyt mahtuivat päin persettä ja valonkatkaisija oli saranapuolella. Kolmas hauskuus oli kylppärin kynnys, joka oli onneton, ja kupruilun ja tulevat homevauriot näki jo nyt. Elintasoon nähden paskin rakentajamaa taitaa tämä Englanti olla. Sitä miettiessä unta palloon...

*****

Torstai-aamuna kerkesin ottaa lämpimän suihkun. Jo toiselle suihkuttelijalle pukkasi kylmää vettä. Iloisia ilmeitä käveli kylppäristä ulos.

Lähdimme katselemaan perinteistä english breakfastia nasuntäytteeksi. Kebap-paikat eivät olleet oikein sitä lähellä, joten jatkoimme lähes epätoivon partaalla korttelikaupalla kun mitään ei löytynyt. Kunnes...pikkuinen ravintelinpuolikas, ruokapaikka löytyi ja tilasimme kinkkipojalta isot annokset. Isot olivatkin, kaksi kananmunaa, pekonia, röstiperunaa, papuja, sekä kaksi komeaa kaksi verimakkaraa...no ei se täysin raskasta ollut, olihan siinä puoli tomaattia ja herkkusieni mukana. Kihihi. Toastien ja teen kanssa alas. Mainitsin maitoteen huomattuani että näillä ruokaseteillä saatan aiheuttaa epämukavia oloja kanssamatkustajille, mutta minkäs teet.

Tiilis haki odotellessa jonkun Daily Mailin. Boreham selaili lehteä, siellä oli juttua jostain Star Wars-häistä ja muusta tärkeästä. Jokaisella jäi vähintään toinen verimakkara syömättä tai kesken, mutta Tiilis meinasi että evääksi lähtee. Katkeroiduin seuraavasta tilanteesta, sillä boreham kääräisi juurikin kolmossivun tissitytön makkarapaketiksi. Onko noissa lehdissä muuta katsottavaa kuin kuvat? Havainto oli että kuvat olivat yleensäkin isoja ja teksti pientä ja vähäistä, britit lukevat kai jotenkin kuviin painottaen "sanomalehtiseiskaansa". Kummallista.

Jatkoimme Oxford Streetille. Siellä on kauppoja, mikä on huomioni mukaan varsin yleinen ilmiö kaupunkien keskustoissa, mites teillä Suomessa. Nuorikko oli kuitenkin meistä se, jolle shoppailu sytytti tässä vaiheessa eniten intoa, ei niinkään mieskööri. Pätevä "lähetä miehet kaljalle"-taktiikka toimi, ja me löysimme itsemme päivän ensimmäisten bitterien kimpusta. Maukasta. Totesimme jo tässä vaiheessa että paluu Lapin Kulta-pissaan tekee taas hetken tiukkaa.

To be cuntinued...

Jatkoa torstaille.

Suuntasimme metrolla kohti sotamuseota. Kun et tiedä minne menet, mene sotamuseoon ja kaljalle. Otimme kähtäväkaupasta pari juomaa, erehdyksessä otin sitten poikatölkin jossa oli vähemmän kuin saman rivin Tiiliksen kaljassa. Itseasiassa otimmekin vahingossa siidereitä, mutta tuossa maassahan nämä eivät ole mitään lentopallolimsaa vaan täyteläistä herkkua. Liekö jokunen kalorikin. Vastaan tuli koiria jotka osasivat englantia, fiksuja. Istuimme sotamuseon puistossa ja joimme yhdet. Englantilaiset koululaiset puvuissaan mussuttiva sipsiä ohikulkiessaan, voi ristus näitä tulevaisuuden toivoja Suomessa ja Englannissa. Nein marsch. Sitten sotamuseoon, jossa oli heti kärkeen katosta roikkumassa lentokoneita, sitten oli (lattialla) useampi tankki, samalla tekniikalla korjattuna kuin talojen julkisivut, eli maalia vaan maalin päälle ilman sen suurempaa erillistä entisöintiä, siltä se ainakin näytti. Jokunen komea tankki, päälle vähemmän sotakirjoissa syystä mainittuja englantilaisia sammakkotankkeja poikatykkeineen. Takaosassa sitten komea erillinen näyttely undercover-operaatioista, helkkaristi pientä sälää, passeista sähkeisiin, lakeista feikattuihin hihamerkkeihin ja aseisiin, kaikkea millä oli työskennelty vihollisen linjan takana myyränä tai muuten väärällä henkilöllisyydellä. Upeaa kamaa, voisin toki kuvitella että enemmän saksalaispainotteihin vaikuttaisi vielä enemmän kun olisi enemmän Afrika Korpsia ja muuta kamaa näytillä. Hienoa, aitoa tavaraa silti. Sellainen sivulippaalla varustettu konepistooli, mikäs se merkki nyt olikaan, on parhautta. Myös parin lentokoneen ohjaamot oli tällätty sinne, ja iso palanen siitä koneesta jolla Hess lensi salaa Hitleriltä Englantiin neuvottelemaan rauhaa. Jouhevaa settiä.

Yläkerrassa hyvin valmisteltu holocaust-näyttely. Upea Auschwitz-pienoismalli, osasta aluetta. Helkkarin komea. Univormuja, kuvia ihmisten mittauksesta, termistöä monella kielellä, videoita, puhetta, kenkiä ja asuja. Paljon nähty siis vaivaa tuon VALHEEN sepittämiseen! Kihihi.

Pari-kolme tuntia kierrettyämme siirryimme takaisin hostellin suuntaan. Kävimme kuitenkin hetkeksi shoppaamaan, jolloin pikku-AWe ei meinannut jaksaa ja melkein kiukustui pähkäilyyn siitä mennäänkö me vai eikö mennä syömään, juomaan, ostamaan, mitähäh. Menimme Harrod'sin kautta. Iltapäivähiessä, semiuupuneena tunsin itseni aika melkein-retalejengiksi™ tuossa kaupassa.

Päädyimme sitten levykauppaan ja malesialaiseen syömään. Namia, molemmissa paikoissa. Piti lähteä levykaupasta kaikkea tonkimatta pois, sillä olisi muuten tullut ostettua kaikki sieltä, sen verran edukasta ja laajaa valikoimaa. Vaikken olekaan hillitön dvd-keräilijä, niin jos koko ajan törmää johonkin Kummisetä-boksiin, Kaurismäki-boksiin tai Monty Python-boksiin, iskee valtava himo. Otin Brianin elämän (3 £), Taksikuskin (3 £) ja molemmat Officen kaudet (a 6 £) sekä Transformers-elokuvan (sen vanhan piirretyn, 1 £) lahjaksi. Ai niin ja vielä uusi Mastodonin levy (11 £). Äkkiä ulos! Noistakin Mastodonin ostin siinä vaiheessa kun menin hakemaan borehamia ja Tiilistä sisältä, siis kun olin jo maksanut ja lähtenyt kertaalleen!

Hipsimme hostellille. Selkää juili, otin silmällisen verran tirsat. Puolen tunnin, tunnin päästä muut epäilivät jaksanko lähteä enää baariin. En perkele luovuta vaikka kunto on heikompi kuin nuorena. Venyttelin (melkein lattiaan asti jalat suorana) ja pyörittelin, litukkamatkailusta tuttu "lasi, kulli, muki"-teema. Hieman vettä ja kaljaa, ja liikkeelle.

Siinä oli jotkut opiskelijapippalot menossa. Olimme nähneet kyltin.

Menimme sisälle, siellä olikin tiukka ovivalvonta, nämä olivat jotkin koulun baaritilat. Meinasi että ei mennä ilman korttia. Tiilis näytti omaa suomalaistaan ja alkoi laskea pajunköyttä. "I am architecture student...he is too, she studies sosiology and he studies mechanics". En tiedä uskoiko mies, mutta lämpeni fiilistelylle siitä että olemme Lontoossa "just for one day". Pääsimme sisään.

Siellä oli kaikenmoista opiskelijaa, ja karaokea ne päästelivät. Kivaa, aika nuorta sakkia. Keskustelimme Tiiliksen kanssa siitä oliko yksi falsetti hyvä laulaja vai ei. Oli, mutta veti aika yhtä nuottia, minusta enemmän Hill's Angels kuin ooppera tai musikaali. Nauratti. Hinaajapoika kävi erikseen kehumassa Nuorikon ulkonäköä ihanaksi ennen lähtöään, stereotyyppiset bailaajahintit keikistelymaneereineen ovat aina yhtä hauskoja tai puuduttavia omasta fiiliksestä riippuen. Emme viipyneet silti älyttömän myöhään, oli kuitenkin Cardiffiin siirtyminen edessä seuraavana päivänä.

Kokonaisuutena reissu noudatti tosiaan sellaista pientä tissuttelua, ja niin se onkin hauskaa, jos on ottaakseen. Elämme vain kerran, mutta jos elää sen kaiken yhden illan aikana ei selviä elämään huomenna vielä kovempaa (ja aamusta asti, suoraan pullosta!).

Jatkoa seuraa, perjantaina matkasimme Cardiffiin!

En muuten muista mitä me to-iltana keskustelimme Tiiliksen kanssa viimeisenä, meillä oli ylä- ja alapetin välinen syvällinen diskussiooni about puolen tunnin ajan muistaakseni ainakin aikanaan Tiiliksen kimppakämpässä asuneesta ulkomaalaisesta kokista (ei veini), joka pakoili vaimoaan ja jätti mahdollisesti osan vuokristaan maksamatta. Mistä muusta?

Perjantai-aamuna heräsin taas mallikkaasti ensimmäisenä. Kävin nyt kohteliaasti käytävän suihkussa että lämmintä kenties riittäisi enemmän porukallemme. Olimme muuten illalla jättäneet suunnitteluissa sen lehdestä repäistyn tissisivun verimakkaran kanssa käytävälle, ja mietin löytyisikö käytävältä aamulla rakastelun jäljet, kuten hietikolta siinä CMX:n hienossa biisissä. Fyysinen rapala vai henkinen?

Junamatka Cardiffiin oli hauska. Asemalla Burger Kingistä aamupala ja sitten junaan. Junassa pientä tissuttelua. Myöhästyimme lopulta varmaan pari tuntia, juna pysähteli pitkiksi toveiksi kun jossain toisessa junassa oli tunnelissa vedetty hätäjarru kaakkoon ja sitä piti auttaa. Kohteliaista sanankäänteistä aina plussaa, tuolla muuten henkkarien kysymistäkin apologisetetaan esitteissä kohteliaan pahoittelevasti. Meidän piti lopulta vaihtaa junaa, koska omamme ei mennyt perille asti, vaan lähti takaisin aikataulujen kiinnisaamiseksi. Olimme ihan varmoja että yksi känninen turkulainen ei älynnyt hyppiä pois vaan palasi Lontoota kohti.

Iltapäivää vietimme sitten miehet pubissa ja Nuorikko shoppailemassa. Ei nyt pidä antaa sitä kuvaa että Nuorikko olisi jotenkin eristäytynyt meistä, käytti vain hyvin ne tilaisuudet hyväksi kun oli luppoaikaa ja veti hommassa 110 % mukana kun jotain oikeasti tapahtui. Priotiteetit kohdillaan, ja that's one of the reasons välitän niin paljon. Minusta elämässä on asennetta henkisellä puolella kun periaatteessa kuuntelee runoja kun joku niitä kertoo, mutta muuten paukuttelee liikkuen ja tutustuen silloin kun toiset ottavat oman lempiharrastuksensa syyniin. Ts. oluenjuontia harrastetaan enemmän tai vähemmän, ja toiset selittävät siitä sekavia syvällisiä niin kuin minä äsken. Jututimme myös taas muita potkupallofaneja kyseisessä pubissa.

Illalla sitten morjestimme Tiiliksen ex-kihlattua, ohjelmassa oli muikea japanilainen sapuskapaikka ja sitten pubeilua satama-alueen hienoissa ravintoloissa. Miinusta siitä että ensimmäisen paikan tarjoilijat vedättivät pullovesillä ja vahingossa isommilla oluilla. Kyllä, tämä taisi olla ensimmäinen kerta elämässä kun puoliksi ja melkein pahoitin mieleni liian ISOSTA oluesta. En vain tarvinnut sitä veden ja saken lisäksi kuin pienen pullon, otin sen toki silti. Niin ja ainakaan jälkimmäisen paikan tarjoilijat eivät tienneet mitään Walesin viskipolitiikasta. Kai siellä nyt jotain historiaa pitää olla. Poikatarjoilua...

Halvoilla takseilla keskustaan takaisin. Kävimme vielä vastapäisessä pubin ja yökerhon sekoituksessa katselemassa meisinkejä. Jatkoilla hotellihuoneessa pyöri vielä Brokeback Mountain kahdella kanavalla (!) ja Hoegaardenia yömuiskuksi.

Lauantai-aamu ja MATCH DAY!

Syömään. Aamupalabuffet hotellilla 7,95 £ vai vastapäätä traditional breakfast kaljan kanssa ~4,5 £? Voitte arvata kumpi. Muitakin Suomifaneja oli jo mestoilla, ja nyt sotisopaa alkoi olla kehissä.

Shoppailemaan. Nuorikko lähti eri suuntaan kuin me miehet, vaikka tovia myöhemmin minulle kävisikin shoppailukiima ja jäisin pyörimään sekä sovittelemaan borehamista ja Tiiliksestä erillään. Erityismaininta Funny Shopille, jossa oli enemmänkin porukkaa. Kävimme yhdessä välissä siellä, palasin sinne myöhemmin, ostin Nuorikolle lahjaksi nunnan hupun, arvailtavaksi jää oliko hieman kaksimielinen lahja sitten enemmän Nuorikolle vai itselleni. RRRRRRR

Sarjakuvaliikkeestä ostin hieman muksuille tuliaisiakin. Oli pakko lähteä suht äkkiä pois, olisin muuten ostanut kaikesta puolet sitten itselleni. Ei voi mitään, miettikää loputonta määrää upeita sarjakuva-albumeita ja komeaa muuta sälää - itseasiassa WATCHMEN-figuureista naisille oli laitettu nännitkin nöpöttämään lateksin läpi. Härskejä leluja. Boba Fettin kypärää minä himoitsin, siinä muuten Ritarikypärämäinen T-lovi, jos ette satu muistamaan. Aikuinenkin innostuu Star Warsista kun oikeaa hahmoa esittelee.

Jouduimme erkanemaan sitten urheiluliikkeessä. Boreham oli jo kuittaillut shoppailustamme Burtonin liikkeessä, jossa oli 15 punnalla hyviä housuja, mutta nyt tässä sitten oli halpoja, hienoja t-paitoja tarjolla. Poimin heti Airwalkin fägärihtävän kauluspaidan ja toisen hienon, ja olimme jo lähtemässä, kun huomasin että siellähän on myös No Fear-kamaa. Merkkiä tuntemattomille sen verran että kyseessä on tässäkin joku skeitti-/lumilautamerkki, ja vaikken ko. lajeja harrastakaan niin upeita vaatteita siellä osataan tehdä. Maltilliset shoppaukseni siis tuottivat vaivaiset kahdet housut ja neljä lyhythihaista paitaa, ~HA!

Sitten piti jo joutua takaisin hotellille virittäytymään matsia varten. Sinistä ja muuta päälle, ja karvalakki sekä hikinauha mallia HAU-VE. Aloimme näyttää hyvältä, tai ainakin niin hyvältä kuin suomalaisissa ei-tuulipuku-asusteissa voi näyttää suomalaiselta.

JATKUU...

Jatkoimme paikallisen panimon omaan pubiin jossa oli paljon suomalaisia. Reipasta meininkiä ja laulutkin hieman kajahtivat. Juttelin erään englantilaisen Nightwish-fanin kanssa enemmänkin ja Tiilis visioi minun ja tuon engelsmannin talk showsta, en ihan tiennyt mikä oli se perimmäinen syy. Oli jannu joka tapauksessa paikallisen VR:n mies ja oli aikanaan vetänyt Suomessa Kemiä myöten. Kova jätkä se kyllä siinä mielessä on! Eiväthän kaikki suomalaisetkaan uskalla mennä Kemiin...

Kaduilla oli jo mukavan positiivinen hässäkkä. Ennakoitu sadekeli oli päinvastoin komean keväinen auringonpaiste. Siitä hiljakseen stadionille ja ja...ei hetkinen, näin tuolla yhdellä jannulla HIFK:n, ja nimenomaan kiekkojoukkueen huivin. Juttelin että aika rohkea olet, tähän aikaan vuodesta.

Pienemmällä porukalla vielä jutustelimme ja osa poltti tupaakkia. Tämä johti emämokaan, ja reissun ainoaan selkeään tahraan. Siinä vaiheessa kun hipsimme sisälle katsomoita kohti, Maamme-laulu soi jo komeasti. Me siis myöhästyimme kansallislaulustamme! Häpeä, vielä näin jälkikäteenkin. Tai nooh...ei ollut pois matsin tunnelmasta. Ja siellähän huudettiin. Matsin aikana 1500+ vahvuudelle kertynyt suomalaisjoukko huusi ja lauloi sen 20000+ walesilaista suohon.

"HAKKAA PÄÄLLE, HAKKAA PÄÄLLE, HAKKAA PÄÄLLE!!!"
"S-U-O-M-I, S-U-O-M-I, S-U-O-M-I, S-U-O-M-I, S-U-O-M-I, S-U-O-M-I, S-U-O-M-I!!!"
"SUOMIII, MEIDÄN KOOTIMAAA, SUOMIII..."

Hauskin kommentti jonka koin melkoisen kauniiksi oli Nuorikolta: "Noilla muilla se on huutoa, sinä onnistut jollain lailla saamaan siihen säveltä". Johanssonin maali, kerrankin pallo pomppi tolpasta oikealle puolelle, vaihdosta Kuqi sitten kentälle, ihanaa, todellinen kruunu ottelulle, Sheriffi onnistui maalinteossa. Todellista huumaa. Litti ysikympin kunnossa. Eremenko juniorin paluu. Suomen puolustus Miesotteilla piti Walesin aika lailla täysin pihdeissään, todella kypsiä otteita. Mikä on kun ei taidot riitä, Craig Bellamy? Bellamy itki ennen peliä, pelin aikana, pelin jälkeen. Fanit kiittivät Bellamyä myös homovitseillä, ja taidettiin sana "sheepfucker" myös mainita useampaan otteeseen.

Pelin jälkeen joukkue kiitteli auliisti, samoin koutsit, ja kiima oli melkoinen. 0-2 seisoi taululla. Olipahan joku törmännyt mm. Littiin kaupungilla, taisi tosin valitettavasti olla Mäkkärissä eikä Burger Kingissä, Futisfoorumilla kerrottiin. No mutta, nyt siis lähdimme valumaan laulaen katsomosta kaupungille. Ensimmäisille kaljoille Prince Of Walesiin (joita vaikuttaa muuten olevan joka puolella Britanniaa). Pidin edelleen karvalakin päässä ja lämpöön alkoi itseasiassa tottua.

Tuli kova näläkä. Menimme pikaruokalaan, vedin currykanaa. Perus roskamättö oli oikein hyvää paskaa tuolla, sanokaa mitä sanotte, minä tykkäsin. Takaisin baariin. Walkabout, eli aussibaari oli ikäänkuin väliaikainen piipahdus vain, mutta jäimmekin lopulta sinne koko illaksi. Tai, olimme olleet jo pitkän tovin hörppimässä, nauramassa ja pyörimässä kun vilkaisin kelloa. Se oli kahdeksan, haaahhahaaa...suomalaisiakin valui paikkaan, yksi walesilainen tarjosi kaljaakin, useampi tuli juttelemaan. "Junamainen" chantti herätti kiinnostusta, tämä kiihtyvä "S-U-O-M-I...". Rugbystä ne kai tuolla enemmän tykkää kun olivat niin reiluja, tai ehkä se kortti vain vedetään tarpeen tullen hatusta siinä missä Suomessa manaillaan aina huonoa onnea kaikessa missä meitä sorsitaan. Olemme kansana jonkin sortin miseryhuntereita™.

Paikalle pamahti myös hauskoja asuja. En tiedä oliko teemailta siellä vai muualla kun kimalaisia ja kottaraisia, isoja ja pieniä oli monenmoisissa asuissa, osa lähti aiemmin. Oli Minni Hiiri, Lumikki, lauma meksikolaisia rosvoja, poliisi, hoitsu. Kaikki kaikenlaisissa verkkosukissa tai pitkissä sukissa, miehet taas jämyttivät aika perusfarkuissa, "hei täällon vielä Skotlannin peli tv:ssä". Ajoittain ihan kuin olisi strippiklubilla ollut, kun niitä asuja valui sisään, tosin ilman strippausta mutta hauskannäköistä se oli, ja kai jonkun karman mukaan reilutti sitä kun miesten päätöksestä emme menneet tissibaariin Lontoossa. Kuulitte oikein! Säästämme rahaa...hah. No ei, voin rehellisesti sanoa että sokat irti-bailukansaa, kännisiä naisia (ja miehiä) koheltamassa on aina hauskempi katsoa kuin jotain väsynyttä stripparia, enkä ole edes varsinaisissa strippiklubeissa koskaan käynyt. Se on aidompaa, vaikka onkin joskus itseään toistavaa. Onneksi on eri maita ja eri kulttuureja.

Ihmeen vähän miehiä siellä oli asuissa, mikä lie, oliko tosiaan joku naisten vapautuspäivä pukeutumisen suhteen, vai yleinen käytäntö. Herätti ihmetystä, sitten nauratusta, kun ainoista huomaamistani pukeutuneista miehistä puolet kyseisestä smurffilaumasta oli jäänyt kadulle ja poket manasivat "fookin' smurfs!".

Entinen Walesin maajoukkueen ja Blackburnin sekä parin muun brittijoukkueen, nykyään Mestaruussarjan Derbyn tähti Robbie Savage on muuten kai oikeasti homo. Siellä kävi pukeutujista poliisi ja hoitsu pöydässä keikistelemässä, mutta eivät kelvanneet, vaikka kyseessä lienevät pari miesten suosikkiasua naisilta.

Kokonaisuutena tämä aussibaari oli aika helkkarin upea. Juuri sitä mitä tykkään, hyvä pubi, paljon tilaa, mutta myös tanssilattia ja hyvää musiikkia. Jokaiselle jotain siis, se on parhautta. Ja kaikki olivat tulleet sinne pitämään hauskaa! Ei niinkään kyräilyä ja kyttäilyä vaan leppoisaa rilluuttelua pitkin baaria. Halpaa juotavaa.

Vessassa musta mies oli töissä. Eikä tähän sisälly nyt mitään yllättävää homoskeneä, vaan kaveri avusti nestesaippuaa (siis käsiin), ojensi sitten paperipyyhkeen ja tarjosi vielä eau de toilettet päälle. Kunnon palvelijameininki, tippien perässä, mutta siis kohteliasta, ei kerjäävää. Kyllä päihittää jonkun hemmetin katusoittajan.

Puolen yön jälkeen tuli sitten siirryttyä yöpuulle. Se olikin muuten tämä ilta kun jatkoilla hotellihuoneessa pyöri vielä Brokeback Mountain kahdella kanavalla (!) ja Hoegaardenia yömuiskuksi. Good night Cardiff...

*****

Osa suomalaisista kiikkui hotelliaulassa puhumassa sekavia vielä aamullakin. Vetelivät kaljaa siinä, heillä oli vähemmän kiire. Meillä oli kokonaisuutena, ja koko reissun ajan meno vähemmän hektistä, ja viinan suhteen aika sivistynyttä. Ei tuommoista neljän päivän reissua halua vetää kunnon krapuloissa nukkuen. Me liikuimme tehokkaasti, aika ei ollut minuuttiaikataulun mukaan, mutta piti kuitenkin tehdä jotain, ei nysvätä kaljatuopin ääressä yhdessä paikassa kun osan voi ottaa matkalla. Syödä matkan varrella, aina istua rauhakseen ja naureskella omille, kenties jopa muidenkin jutuille ja nauttia elämästä. Rentouttavaa oli.

Paluumatka meni mutkitta. Kellot olivat siirtyneet yöllä, muttei onneksi tullut kohellettua sen suhteen, juna lähti kuitenkin jo 7.55. Junan ikkunasta maisemakuvia että on jotain muistoja Englannin maaseudusta ja pienistä pitäjistä. Väsyneitä vitsejä ja komiikkaa, diagonaali, diagonaali, diagonaali, diagonaali.... Teetä ja sympatiaa. Jämäbisset.

Rakentamiselle Englannissa voisi laittaa uutta tilitystopicia, mutta jos tämän jutun aiheeseen sanoisin, niin rakensimme itse matkalla isosti rauhaa, isosti maajoukkueen fanitustunnelmaa, isosti intoa tuleviinkin vieraspelikoitoksiin ja vähän myös keskikehoa, näiden kevyiden ruokien ja juomien suhteen. Soijaa se pukkasi kehoon, ja hiljalleen palatuen tässä mennään. Näille vieraspelimatkoille kannattaa joka tapauksessa ehdottomasti lähteä, ja seuraavaksi täytyy kattella josko Saksa-Suomi syksyllä onnistuisi. Ei se Saksakaan kun hassumpi maa ole...

Iso kiitos kanssamatkustajille, helkkarin upea reissu. Ehkäpä jokunen foto myöhemmin.

Tässä muuten meisinkiä Walkaboutista joskus kympin aikaan illalla:

video