Olen lähdössä helmikuussa 2009 Tansaniaan tarkoituksenani kavuta Kilimanjaron korkeimmalle huipulle, Uhuru Peakille joka on 5895 metriä meren pinnasta. Matkan järjestää Kaukoretket, joka käsittääkseni on jotenkin Suomen Latuun liittyvä yritys. Kaukoretket ei kuitenkaan ole varsinainen matkatoimisto, vaan vastuullisena matkatoimistona on taustalla Olympia Kaukomatkatoimisto. Reissun kokonaiskesto on 2 viikkoa joista 7 päivää vietetään vuorella. Kilimanjaron löytämiseen (eurooppalaisille löytämiseksi on perinteisesti kelvannut vain valkoisen miehen havainto) liittyy sellainen hauska yksityiskohta että kun Niilin lähteitä etsittäessä löydettiin vuori jonka huipulla on lunta meni useita vuosia että tiedemisepiirit suostuivat uskomaan että noin lähellä päiväntasaajaa voi olla lunta. Eikä tuosta loppujen lopuksi kauhean kauaa ole, muistaakseni 1800-luvun alkupuoliskolla tapahtui.

Kilimanjarolle kiipeämiseen ei tarvita vuorikiipeilyvarusteita eikä -osaamista vaan koko kapuaminen suoritetaan kävellen. Reittivaihtoehtoja on muutamia, joista suomalainen matkanjärjestäjä tarjoaa Marangun reittiä (aka CocaCola-route) ja Machamen reittiä (Whiskey-route). CocaCola-nimi reitille tulee siitä että reitillä tosiaan on juomanmyyntipisteitä. Marangun reitillä yöpyminen tapahtuu matkan varrella olevissa mökeissä, Machame-reitillä nukutaan teltoissa. Kilimanjaro sijaitsee kansallispuistossa jonne ei saa mennä ilman luvallista opasta. Paikallisia oppaita ja kantajia on seudulla runsaasti, Kilimanjaron lähistöllä tärkein tulonlähde ovat vaellusturistit.

Idean matkalle lähtemisestä kopioin työkaveriltani joka 40-vuotispäiväänsä juhlistaakseen pari vuotta sitten teki samanlaisen matkan. Kysyin toista työkaveria mukaan, tai juttelin että olisiko kiinnostusta. Otimme sitten kirjoja lukemalla ja netissä surfaten asioista hieman tarkemmin selvää ja päätimme lähteä. Matkan varasimme jo tammikuussa 2008 ja maksoimme 500 euron varausmaksun. Matkan kokonaishinta on n. 3000 euroa, sisältäen lennot, majoitukset, ruuat, puistomaksut sekä kantajien ja oppaiden palkkiot ja tipit. Samalla olimme päättäneet valinnaksemme Machame-reitin. Syksyllä kävimme matkaan liittyvässä info-tilaisuudessa jossa oli n. 100 ihmistä. Osa oli tutustumassa asiaan, osa jo varannut matkan. Hyvin harva oli valinnut Machame-reitin. Me valitsimme Machame-reitin pääasiassa siksi koska onnistumisprosentti huipulle pääsemiseen on sillä huomattavasti parempi, suureksi osaksi siksi koska tuolla reitillä vietetään yksi päivä enemmän vuorella. Myös käsitys siitä että tuolla reitillä on selvästi vähemmän ihmisiä vaikutti valintaan.

Kiipeilyseurueeseemme kuuluu siis kymmenkunta suomalaista samalla matkalla olevaa henkilöä, Kaukoretkien suomalainen opas, paikallisia oppaita ja kantajia. Paikalle matkustaminen tapahtuu lentäen Amsterdamin kautta. Perillä ensin pari päivää katsellaan norsuja ja kirahveja safari-tyylisesti ja asutaan hotellissa kunnes aloitetaan varsinainen kiipeäminen. Kiipeäminen alkaa kansallispuiston portilta 1800 metrin korkeudesta josta sitten lähdetään pikkuhiljaa lompsimaan ylöspäin. Portilla oppaat hoitavat puistomaksut yms. muodollisuudet ja seurueeseen liittyvät kantajat jotka ottavat romumme kantoon. Itse kannetaan vain ne tavarat mitä päivän aikana tarvitaan mukana, tärkeimpänä juomavesi ja lounas. Laukku luovutetaan kantajille aina aamulla ja sen näkee seuraavan kerran seuraavassa leirissä jonne kantajat ovat pystyttäneet teltat valmiiksi ja valmistaneet päivällisen. Noin sitten jatketaan paitsi viimeinen pyrähdys huipulle suoritetaan lähtien matkaan yöllä tavoitteena olla huipulla aamulla.

Matkalle tarvitsee mukaan hyvän makuupussin, repun ja vaellusvarusteita. Sääolot voivat vaihdella suuresti, alkumatkalla ollaan viidakossa ja lopuksi lumisella huipulla. Kerrospukeutuminen ja kuoriasu on suositeltu varustus. Tärkeää on tietenkin hankkia kunnolliset vaelluskengät. Myös auringon paiste pitää huomioida sillä ylöspäin mennessä säteilyä suodattavaa ilmaa on tietenkin vähemmän. Suurin ongelma on vuoristotauti ja muut korkeuden aiheuttamat ongelmat.

Huipulle pääseminen epäonnistuu yleensä juuri korkeuden aiheuttamien oireiden vuoksi eikä siksi että kunto loppuisi. Olosuhteisiin ei oikein voi valmistautua ja on vaikea ennusta kuka pärjää korkealla ja kuka ei. Vuoristotaudin syitä ei kunnolla tunneta, mutta oireet on otettava vakavasti tai seurauksena on pahimmassa tapauksessa kuolema. Tosin alaspäin menemällä oireet yleensä loppuvat nopeasti, paitsi jos on päästänyt itsensä kuolemaan niin siitä ei toivu. Käytännössä kaikki saavat korkealla päänsärkyä ja pahoinvointia sekä lievää sekavuutta.

Rokotukset on hoidettava kuntoon, otinkin tänään keltakuumerokotuksen (josta on oltava todistus jossa kuulemma pitää olla pyöreä leima tai muuten ei kelpaa ja saattaa maahan pääsy estyä) ja hepatiitti a ja b ensimmäiset osiot. Rokotuksiin mene helposti parikin sataa euroa, kun lasketaan malarialääkitys mukaan. Malariaanhan ei rokotetta ole. Lisäksi on varmistettava mitä mieltä oma matkavakuutus on tällaisesta matkasta, vakuutusten välillä on suuria eroja. Tuota varmistusta en ole vielä tehnyt.

Matkaan olen valmistautunut varustehankintojen lisäksi treenaamalla kävelyä ja koittamalla muutenkin lisätä kuntoilua. Uskallan väittää olevani juuri nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, joskin enhän minä mikään urheilija ole. Painoa on toki turhan paljon eikä lihasmassasta ole juuri hyötyä tässä tehtävässä, pikemminkin päinvastoin hapen kulutuksen kannalta. Kesällä kävin matkatoverini kanssa harjoitusleirillä Kolilla jossa kävelimme 40km Herajärven kierroksen vaikeassa maastossa vaihtelevissa sääoloissa (=ei satanut ihan koko ajan). Odotankin kokemusta suurella innolla. Eniten pelkään sitä että maltanko mahdollisten ongelmien sattuessa olla yrittämättä väkisin huipulle asti, koska onhan se vähän niin että kun siellä asti kerran ollaan niin...

Niin, itse kävin männä syksynä Etnan tulivuorella Sisiliassa jossain 2500-3000 metrin korkeudessa. Nousu tosin tapahtui linja-autolla ja köysiradalla, mutta siellä ylhäällä todella huomasi ilman ohuuden, eli pelkkä kävely pisti puuskuttamaan. Myös päässä oli sellainen kevyt huimaus ja vähän "epäselvä" olo.

On tietysti huomattava, että nousu tapahtui nopeasti, eli elimistö ei todellakaan ehtinyt mukaan.

Asiain tässä valossa päädynkin sanomaan, että jos jo alle 3000 metrissä ilma on niinkin ohutta, niin varmasti rupeaa porukkaa tippumaan rattailta, jos siitä mennään vielä reilusti ylöspäin. Ja siellä ylhäällä oli myös todella kylmä.

Loppukaneetiksi päädyn vielä korostamaan hyvien kenkien merkitystä. Eli hyvät ja sisäänajetut kengät lienevät ehkä tärkein varuste mitä siellä tarvitsee. Vaatteilla pystyy aina kikkailemaan, mutta kenkien kanssa on vähän toinen juttu.

Täältä tähän

Kyllä juu, tällä on todella suuri merkitys.

Tasan kuukauden kuluttua olen Afrikassa. Siis kuukauden kuluttua, sehän on ihan kohta. Matkan varaamisesta on kulunut jo suunnilleen vuosi, silloin tuntui että aikaa on paljon. Nythän tässä ei ole enää juuri muuta tehtävissä kuin viimeisten varusteiden hankinta ja kipeäksi tuleminen tai nilkan taittaminen sulkapalloilussa. Jos laskin oikein niin 17.2.2009 aikaisin aamulla pitäisi aikataulun mukaan olla Uhuru Peakilla 5890 m merenpinnasta, siis kuudentena vuoripäivänä.

Edellisen raportoinnin jälkeen olen jatkanut kuntoilua (joulutauko tosin välissä...), ostellut vähän kuteita ja muuta krääsää sekä hankkinut rokotukset loppuun paitsi hepatiittirokotuksen kolmas piikki tulee sitten vasta joskus keväällä. Malarialääkitystä varten on resepti vetämässä lääkäriltä ja juuri äsken soitin vakuutusyhtiöön ja tarkastin että onhan matkavakuutukseni vuorella voimassa. Ja onhan se kunhan varsinaista vuorikiipeilyä ei matkaan sisälly. Joillakin yhtiöillä on 4000 m rajana korvauksille, ifillä näköjään sitten ei ole. Tärkein hankkimatta oleva varuste on aurinkolasit. Väyrysmäiseen päähäni sopivia en ole löytänyt kuin Oaklyt (tms), mutta yli 300 euroa on turhan paljon laseista.

Pakko myöntää että jännitys nousee aika lailla kun tässä tajuaa että matka on todella lähellä. Viikonloppuna taidan suorittaa ensimmäisen koepakkauksen huomioiden että kantajille saa antaa korkeintaan 15 kg painavan kantamuksen vuorelle. Lisäksi tänäiltana vetäisen varmaan taas lenkin repun kanssa.

Ei toi hepatiitti ihan noin mee. Voit ottaa sen nopeutettuna. Itse otatin aikoinani Diacorissa nopeutettuna, kun oli johonkin lähtöön tyyliin kuukausi ja ne pisti silloin neljä kertaa normaalin kolmen sijaan. Eli ne on mahdollista saada kaikki ennen reissua.

3000 euroa ei ole kovin paha hinta. Pelkästään lennot Dariin maksavat halvimmillaankin yleensä jotain 1200 euroa Suomesta ostettuna. Ootteko koko ajan jossain puistossa vai onko hotellimeininkiä esim. Arushassa? Siellähän kai aika moni käy esim. viikonloppumatkoilla. Ei tosin samassa mittakaavassa kuin Sansibarilla.

Aika särmää matkustaa entiseen Saksan Itä-Afrikkaan. Kaverin kanssa mietittiin kerran Tallinnan Radissonin alakerrassa, kun se oli täynnä saksalaisia eläkeläisiä, että aika moni tosiaan matkustaa maissa, jotka ovat joskus kuuluneet valtakuntaan. Moni tosiaan lämpeää siitä. Sinulla tulee olemaan varmaan aikamoinen siirtomaaherrafiilis. Muista puhua saksaa.

Massa Whiten arsenaaliin tulee todellakin ja todennäköisesti kuulumaan ikioma maasai. Anna raipan laulaa... ovat tosin maasait aika kuuliaisia. Eks-kämppis kertoi, oli Darissa lähetystöhommissa.

Kyllä se 'ihan noin menee' vaikka muitakin vaihtoehtoja olemassa on. Ei ollut tarvetta millekään nopeutukselle eikä se sen huonommin ole voimassa vaikka viimeinen tehostepiikki tuleekin matkan jälkeen.

Tuli lähemmäs 4k lopulliseksi hinnaksi, olisiko ollut jotakin n. 3700. Ei ole minustakaan kauhean paha hinta. Amsterdamin kautta on lento yhdellä vaihdolla ja hintaan kuuluu myös muutama yö hotellimeininkiä, mutta ihan pari vaan. Saatavilla olisi myös matkoja joissa vuoriosuuden jälkeen on n. viikko Sansibarilla, mutta ne tosiaan menevät väärää reittiä vuorella niin ei otettu sellaista. Ja aikaa kuluu matkaan näinkin yhteensä n. 2 viikkoa.

Edit: Piti tarkastaa tuo hintajuttu, eihän se ollut kuin 3235 euroa eli aika tarkkaan tasan sen 3k.

En ollut tuolta kantilta asiaa ajatellut, mutta ei siltä herrafiilikseltä voi varmaan välttyä kun mustat miehet kantavat tavarat, pystyttävät teltat ja tekevät safkat. Täytyy koittaa millä kielellä parhaiten pärjää Hans Meyerin jalanjäljillä.

Edit: Kävin äsken reppukävelyllä ja sain tyhmän päähänpiston nukkua ensi yön makuupussissa parvekkeella. Ja kyllä, keksin sen tosiaan itse eikä vaimo häätänyt makuuhuoneesta.

Olet saanut DK-pistoksen päähäsi.

Tässä vielä linkki matkakuvaukseen
http://www.olympia.fi/kaukoretket/journ ... urneyID=52

Tuolla annetaan vielä vanha hintatieto lokakuulta 2007, eli 2990, noussut nyt siis valuuttakurssien ja lentohintojen muutosten myötä hintaan 3235. En tiedä tarkasti kuinka monta henkeä tuolle matkalle osallistuu, uskoisin että n. 15.

Luikin 04:40 parvekkeelta mamman viereen. Olin aamulla itselleni tuosta sen verran kiukkuinen että kostoksi tänään kävelin Keimolan mäkisellä kuntopolulla 6 litraa vettä repussa 20 km, aikaa kului 4:05. Yritän uudestaan parvekenukkumista ensi yönä.

Se johtuu ainoastaan siitä, että on mahollisuus paeta kun pakenee.

Ei Twite muuta kuin vibaa punttiin ja jytinää pönttöön! Olen ollut sotilastehtävissä reilussa kahdessa kilsassa muutaman kuukauden; joskus käytiin korkeammallakin asian niin vaatiessa.

Kaikki menee ok kun et revi enää salilla ja otat ankan messiin:).


J.

En ole tänä vuonna tehnyt salilla yhtään alle neljän toiston sarjaa enkä tule tekemäänkään. Ankka lähtee tietysti retkelle, samoin taitaa lähteä 'HPK - matkalla huipulle' -lippu. Ja on minulla sitten vähän muutakin tavaraa.

Viimeyön pysyin kokonaan parvekkeella. Avain onnistuneeseen suoritteeseen oli pipo. Hyvä oppi matkan kannalta.

Twite kyykännyt vitosia koko alkuvuoden...

Täytyy kiittää tämän ketjun aloittajan lisäksi schollia, joka on luonut tähän allekirjoittaneelle huikean kiinnostavan sivuaspektin tällä siirtomaaherravisiolla. Sopii hyvin juuri pyöreitä täyttäneen Tintinkin seikkailuista kiinnostuneelle.

Alle viidentoista toiston en ole kyykännyt sitten vuoden 2007, jollen ihan väärin muista.

Oikeastaan piti tehdä koepakkaus tänä viikonloppuna mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt. Nukkumispipon lisäksi viikonlopun aikana keksin että mukaan pitää ottaa 'intiimisavetteja' jotta rekkamiespastillit pysyisivät edes hitusen aisoissa. Olkaa hyvä mielikuvasta.

Leiriytymisen guruttavin apuväline on muuten otsalamppu. Samoin joku järkevä pakki ja ruokailuvälineet. Siis itsestäänselvyyksien, eli hyvien kledjujen, kenkien ja rinkan lisäksi. Sitte myös sellanen pikkutermari ja lämpöä eristävä istuinalusta. Todettu viime syksynä leirillä.

Otsalamppu löytyy ja useasti koeajettu, loistava (sic) vekotin! Ruokailuvälineet pitäisi olla firman puolesta, rinkkaa ei tarvita vaan reppu riittää, termari pitää vielä hankkia. Istuinalusta ei ollut käynyt mielessä, mietin huomisen työpäivän että ottaisinko simmoisen mukahan vaiko enkö.

Minkäskokoisia muurahaisia tuolta alueelta muuten löytyy? Mitkä ovat eläinkunnan/hyönteisten puolelta pahimmat vihollisesi siellä? Siis malariasääskien lisäksi.

EDIT: Malaria

Alhaalla on hyttysiä jotka levittävät tauteja ja apinoita jotka voivat varastaa varusteita. Hieman ylempänä ei juuri elukoita eikä kasvejakaan ole. Murkuista en ole kuullut mitään.

Montako pulloa Konyagia meinasit kiskoa per päivä kun lontustelet polkua ylöspäin?