Tästä aiheesta on avaamani ketju myös Jatkoajassa, mutta en kehtaa kopsia suoraan sieltä, joten perustan tänne ihan uuden ketjun.

Lapinlahden Linnut, eli kavereitten kesken Lapparit on eräs minulle henkilökohtaisesti yksi tärkeimpiä suomalaisia huumori/musiikkiporukoita. Osin kyseinen pumppu on välillä toiminut aika näkymättömänä taustavaikuttajana omalle nuoruudelleni. Vuosiakin sillä tapaa, ettei ole edes muistanut koko poppoota, mutta silti tietyssä tilanteessa tulee joku sketsi tai sanoituksenpalanen mieleen. Kertonee siitä, että ihmisen ja etenkin suomalaisen miehen raadollinen todellisuus esiintyy kaikessa kirjavassa skaalassaan näiden miekkosten tuotoksissa. Niin ne nurjat kuin hieman kirkkaammatkin puolet.

Bändihän on perustettu jo 1983 ja nimenomaan alunperin puhtaasti katubändiksi (miesten omien sanojen mukaan lähinnä koska "jano oli kova"), jossa jäsenet eivät alkujaan esiintyneet edes omilla nimillään. Nimi liittyy olennaisesti Lapinlahden mielisairaalaan ja ilm. kaikilla erikoislaatuisilla soittimilla haluttiin ilmentääkin, että näillä hepuilla ei ole kaikki ihan kohdallaan. Tosiasiassa porukka pitää sisällään ihan älyttömän fiksuja heppuja, joilla on kiero huumori kohdallaan sekä myös näyttelijäntaitoja ja ymmärrystä hyvien melodioitten ja ennen kaikkea sanoitusten päälle.

Klassisena ja pääosin nykyään taas tuossa muodossa olevana kokoonpanona voidaan pitää seuraavaa miehitystä: Timo Eränkö, Heikki "Hiski" Salomaa, Tapio Liinoja, Markku Toikka, Mikko Kivinen, Matti Jaaranen, Pekka Hedkrok, Hannu Lemola ja V-P Oinonen.

Jäseninä alkutaipaleella oli myös Ari "Arvid" Kettunen (joka sävelsi paljon alkuvaiheen biiseistä) ja Jan Noponen.

Näistä Salomaa menehtyi äkillisesti 2003 ja omasta mielestäni bändi menetti samala erään erittäin tärkeän lenkin itsestään, olihan Salomaa myös perustajäseniä. Lapparit joka tapauksessa jatkaa edelleen ja onneksi nykyinen kokoonpano siis on Salomaata lukuunottamatta kultakauden Lapinlahden linnut, eli myöhemmin tulleet mielestäni turhanoloiset jäsenet on heivattu pois kuvioista.

Lapinlahden Linnuista ei tietenkään myös voida puhua ottamatta esille loistavia sketsisarjoja (Seitsemän Kuolemansyntiä, Kahdeksan Maailman Ihmettä ja Kuudesti Laukeava), jotka tekivät YLE:lle 80-luvun loppupuolilla ja 90-luvun taitteessa. Nämä kolme helmeä onneksi kulttuuritekona julkaistiin viime vuonna vihdoin DVD:lle ja oli aivan pakko poistaa nuo hyllystä boxin muodossa ja monen tunnin naurut ja nostalgiatripit olen saanutkin. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa ja syvään. Olen nykyäänkin sitä mieltä, että Lappareitten sketsit kuuluu ihan kirkkaaseen kärkeen suomalaisessa huumorissa, mennen heittämällä ohi kaiken maailman Pulttiboiseista, Kummeleista ja Pulkkisista. Ainoat mielestäni täysiverisesti haastamaan pystyvät sarjat on Ryhmäteatterin Tabu (joka myös onneksi on tullut DVD:lle), Mutapainin ystävät ja Studio Julmahuvi. Tälläistä loistohuumoria ei valitettavasti Suomessa enää tehdä.

Toivoa on myös siitä, että ne pari MTV3:lle tehtyä Lapinlahden Linnut sketsisarjaa tulisi DVD:lle. Nämä tosin omien muistokuvieni mukaan eivät enää olleet niin hauskoja ja miehistökin oli vaihtumassa kovaa vauhtia ja monet mainiot vanhat parrat oli jäsenistöstä lähteneet. Mukava olisi silti nuo sarjat myös uudelleen nähdä.

Eipä tässä näiltä osin muuta, kuin:

"Heitä homo voltti, mitä muuta Turkuun kuuluu!?"

Luulen että omakin käsitykseni huumorista perustuu varmasti eniten Lappareihin. Eli itsekritiikki ja itsellenauraminen, ja siihen sopiva vahingonilo juuri ennen kuin itselle tipahtaa puuhalko päähän. Sitä kun elämä masentaa sopivasti, mutta oikealla asenteella sitä vain porskuttaa.

Sarjat on tosiaan kelattu moneen otteeseen mutta kyllästy en. Olen koittanu viime aikoina hommata myös lisää musiikkia, omaan vain muutaman levyn. 90-luvulla tekivät paljon roskaakin, mutta etenkin vanhassa musiikissa on upeita yksittäisiä biisejä. Tunnen olevani velkaa Lappareille. Mua elämä janottaa.

Aloitusviestin lopussa jo siteerasin erästä Lappareitten legendaarisinta sketsiä, tässä JanJ:n tuoreeltaan esittämänä kyseisen hupaisan "vittuilupuhelin" sketsin dialogi, ala Mikko Kivinen ja Markku Toikka.



Brilliant! =D

Lapparit ovat yksi harvoista "härmärock"-suosikeistani. Tyylillisen kakofonian alta paljastuu hämmästyttävän upeita sävellyksiä, sekä uskomattoman oivaltavaa lyriikkaa.

Suosikkibiisejäni:

Tavallinen Jörn Donner
Pikkumiesten laulu
Stockan viimeinen hissityttö
Fantastista
Miksei asioista puhuta
Tyttö huutaa hii
Sedät jaksaa heilua
Se ei käy
Köyhän taivas
Kaikkea kumista ja muovista

jne. jne. loistavia kappaleita

Sketsisarjasta ovat päällimäisenä jääneet naurattamaan nuo loputtomat irvailut "Satunnaisesta matkailijasta", joka oli ryypännyt rahansa (oikea hemmohan teki asiasta poliisi-ilmoituksen) ja legendaarinen Ruotsinlaivasketsi ->
Astu Laivaan, laivassa on hulppea tunnelma (takana örveltäjiä ja oksentelijoita ja "vittu saatana perkele"-huutoja). Laivassa on korkealuokkaisia musiikin ammattilaisia esiintymässä (rillipäinen kaveri esittäytyy "Moi mä oon Mikko Alatalo")....

1980-luvulta klassikoksi kanonisoitiin Tabu, 1990-luvulta Julmahuvi. Vakaa veikkaukseni on, että Pasila tulee olemaan sarja, joka jää tältä vuosikymmeneltä elämään kulttiklassikkona, ja jota muistellaan 15 vuoden päästäkin. Voin toki olla väärässä.

Yksi ehdottomia huippusketsejä on Joviaali Poliisi. Ei muutakin google käymään tai dvd pyörimään. Varmaan löytyy jostain.

- Tullin pojilta jäi vähän ylimääräistä....

On tullut muutaman kerran ajateltua samoin, myös töissä:

"Uhh...mitähän helvettiä mäkin tässä oikeen nipotan. Kyllä maailma on nipottajia täynnä!"

"Ei jumalauta...siis ei mihinkään voi enää luottaa!"

Patja-apina

Ennen en pitänyt muusta
kuin lohesta ja smetanasta
nykyään osaan jo rakastaa
nakkia ja... lihapullaa!
Ennen en pitänyt muusta
kuin sherrystä ja shampanjasta
nykyään osaan jo rakastaa
sorbusta... ja kaljaa!

Sä opetit mulle kaiken
teit kasvista ihmisen
opetatko minusta eläimen
illalla patjallasi päntätään...
norsua seepraa apinaa koiraa
kaniinia lähetyssaarnaajaa
ankkaa valasta kärpästä boaa
kyytä ja lähetyssaarnaajaa!

Ennen en pitänyt muusta
kuin tähtilipusta ja autoilusta
nykyään osaan jo rakastaa
sirppiä ja... vasaraa!
Ennen en pitänyt muusta
kuin oopperasta ja saippuasta
nykyään osaan jo rakastaa
kuravelliä ja... kaatopaikkaa!

Sä opetit mulle kaiken
teit kasvista ihmisen
opetatko minusta eläimen
illalla patjallasi päntätään...
norsua seepraa apinaa koiraa
kaniinia lähetyssaarnaajaa
ankkaa valasta kärpästä boaa
kyytä ja lähetyssaarnaajaa!

Kerrassaan mahtavaa lyriikkaa!

Tuli nyt viimein kuunneltua Lappareitten uusin, eli Etiäppäin. Sikäli tietysti merkittävä levy, että se on tehty ns. original-kokoonpanon kanssa, minus Salomaa tietysti (RIP). Kylläpä se heti kuuluukin kokonaisuudessa, kun Liinoja, Toikka, Kivinen, Oinonen ja Lemola on messissä. Se on hyvä asia. Levy varmasti avautuu paremmin vielä kun enemmän kuuntelee... juu-u, Lapinlahden Linnutkaan ei ole mikään läpihuutobändi, uskokaa tai älkää. Monet niiden biiseistä on avautunut ja alkanut toimia vasta useamman kuuntelun jälkeen. Ei ne niin yksinkertaista musiikkia tee alkuunkaan.

Ensivaikutelma on siis se, että on palattu selvästikin sinne juurille, mutta toinen havainto on myös se, että onhan ne ukot jo vanhentuneet. Ihan yhtä terävää sanoittelua ei löydy, osasyy varmaan siinäkin, että ne monet aiheet on jo läpikoluttu. Tässä tuntuukin, että pureudutaan vanhuuden vaivoihin, nykyajan piirteisiin mitä ei ihan ymmärretä ja myös nostalgisointiin. Yksi uudelleensanoitettu biisikin löytyy samalla sävelmällä mitä edellinen oli. Kyseistä biisiä ei tosin ole levytetty, mutta se on esitetty Seitsemän Kuolemansyntiä -sarjassa.

Liinoja laulaa upeasti, samoin Hedkrok. Salomaata vaan jää kaipaamaan, hänen äänensä loi parhaina aikoina pikantin säväyksen musiikkiin ja täydensi pyhän kolminaisuuden noiden kahden jo mainitun herran kanssa. Mielestäni kyseinen trio on hoitanut laulupuolen aina parhaiten, muiden tukiessa vahvasti meininkiä omalta osaltaan.

No, kaikkea ei voi saada, mutta on toki upeaa, että Lapinlahden Linnut on nyt sellaisessa muodossa, missä pitääkin. Toivotaan, että ukot jaksaa vielä jokusen vuoden ja olisi hienoa jos yhden levyn myös jaksaisivat yhdessä pukata vuoden parin päästä. Veikkaan, että siinä voisi olla hiotumpaakin kun on taas yhdessä pistetty haisemaan tovi. Saa nähdä.

Merkkitapaus silti ja hetkittäin meinasi liikuttua kun huomasi, että suunta on oikea ja tämä kuulostaa Lapinlahden Linnuilta.

Arvosanaa en uskalla antaa, pitää kuunnella vielä lisää, mutta ei se huono tule olemaan, jos nyt tuskin ihan viittä tähteäkään.

Näissä lapparit oli vielä kovassa vedossa!

http://www.youtube.com/watch?v=gSZ8WjF9 ... ed&search=

Niinhän se on että parhaissa biiseissä pitää yhdistyä osuvan satiirin tai komedian lisäksi myös sävellys, ja onneksi tällaisiakin bändiltä löytyy. Toivottavasti tältä levyltä enemmän kuin suurimmalta osalta esim. 90-luvun loppupuoliskon levyjä, siellä oli hauskoja mutta musiikillisesti aika kankeitakin biisejä.

On siellä hyviä osumiakin, mitä nyt kuunnellut, mutta kokonaisuutta vaivaa ehkäpä liiallinen iskelmämäisyys ja en itse oikein pidä iskelmästä, paitsi Martti Servo, mutta se on eriasia. Se rakentuu sille formaatille. Lappareitten kohdalla se tuntuu vähän liikaa ikääntymiseltä ja se ei ole hyvä homma, koska heissä on ollut aina sopivalla tavalla nuorekas ote, joskin äijämäinen, menoa ja meininkiä, rokkia! Rokki vähän puuttuu nyt, vaikka sitäkin siellä viritellään. No, hyväksytään se, että ei ne enää nuoria miehiä ole.

Aika vakava, pohdiskeleva ja iskelmämäinen albumi. On siis hyvääkin seassa.

Taustalaulukuorot (naisäänin) kylläkin aiheuttaa ärtymystä.

Ostin Kuudestilaukeavan Anttilasta hintaan 9.90, oli alessa. Ostin tosin myös Speden vanhoja mustia komedioita 400 minuuttia hintaan 3.90, vaikken dvd:tä kerääkään niin perkele, nämä oli must näihin hintoihin. Passaa kattella jos taas kännää joskus.

Niin ja nauraa kipeästi.

Joo, alkuvuodesta saakka hyväksihavaittu Lapinlahden Lintujen teho, jos on huurteisia mukana. Naurattaa ne toki selvinpäinkin, mutta pienessä sievässä vielä paremmin... voisiko johtua, että sketsit on varmaan tehtykin enemmän tai vähemmän lärvi lutussa?

Sääli, että ihan samanlaista huumaa nuo ei enää aiheuta kuin silloin, kun ostin sen boxin. Ensimmäinen katselukerta vuosien jälkeen oli jotain ihan tajutonta. Ihan kuin olisi tullut uskoon, tai jotakin!

"ajattele panimoteollisuutta, älä kulje tuopin ohi... juo tuoppi loppuun!"

"...hei mä kävin vaan veskissä!"

Hemmetti, että oli mahtava keikka Tavastialla, yksi tämän vuoden parhaita tapahtumia ehdottomasti. Lapparit veti todella hienosti ja meiningillä biisit, ei ole meno hyytynyt, yllätyin ihan. Sedät tosiaan jaksaa heilua, vaikka ennen oli ennen ja nyt on nyt ja tukka päästä lähtenyt.

Loistavia sketsejä heittivät siinä välissä ja biisit oli rautaa. Uuden levyn kappaleetkin toimivat livenä todella hyvin, paljon paremmin mitä levyltä.

Pekka Hedkrok ei ikävä kyllä ollut messissä, kun on sairaslomalla, mutta hienoa oli, että mukana oli bändin alkuperäinen rumpali Jan Noponen vierailijana. Olisi saanut olla Ari Kettunenkin, mutta kaikkea ei voi saada.

Mielenkiintoista nähdä sitten, millaista materiaalia DVD:ta varten tuli, joka julkaistaan ilmeisesti maaliskuussa sitten bonuksineen.

Biisilista oli jotakuinkin tälläinen, järjestystä ei nyt muista kovin hyvin:

Ojasta noustaan
Lääketiedettä vai elokuvia
Olen onnistunut
Miksei asioista puhuta
Tero ja minä
Mun muriseva koirani Iines
Elämä janottaa
Takkatulen ääressä
Lipputangon nuppi
Vuorikatu 4 B
Sähkönainen
Kuppilan tango
Runo josta ei tullut mitään
Elän analogisesti
Sateet tulevat
Se ei käy
Sedät jaksaa heilua
Sisäinen ahdistus
---
Aimon virsi
Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu
---
Kahvihuoneen kunkku
Pikkumiesten laulu

Tuossa muistaakseni kaikki.

Edit. Lisäys

Tulipa mieleeni että taitaa olla vielä kaverilla lainassa eräs LP, nimeltään Lapinlahden Linnut..ollut jo 15 vuotta.
Ehkä pitäisi kysäistä vinyylin perään...onhan se sentäs kyseisen joukkion ensimmäinen tuotos.
Vuosi 2003 oli rankka musiikin saralla, meni Salomaa ja Gösta.
Koskettavin biisi Linnuilta on "Sateet Tulevat".
.....ihminen ei liikaa tietoa kestä
pian löydät itsesi suon silmäkkeestä.....

Juu, Tapio Liinoja tulkitsi sen eilen Tavastialla. Onhan kappaleessa hänen kirjoittamansa sanatkin, alkup. tulkitsija oli kuitenkin Heikki Salomaa.

Kappaleen loputtua Tapsa heitti lakonisesti: "se oli Hiskille"

Hieno hetki.

Todellakin. "Edes Kerran"-biisin ohella Lintujen hienoimpia biisejä.

Perkele!

Piti laittaa kyseinen kappale soimaan.

Yksi wanha kaveri kiersi joskus 90-luvun alussa Lintujen lähikeikat. Olivat kuulemma hauskoja. Yhtään en muuten epäile.

Lapinlahden Linnut: Edes kerran

Veisit minut ulos syömään edes kerran
antaisit ajaa kauniilla mopollasi
raapisit selkääni saunassa edes kerran
antaisit mun joskus olla ihminen

Antaisit juoda viinaa edes kerran
jättäisit säärikarvasi ajelematta
antaisit vieraissa käydä edes kerran
antaisit mun joskus olla ihminen

Mutta silti sinua rakastan
simpukoita kun syömme
kapean sängyn jaamme
rakastaen

Mutta silti sinua rakastan
simpukoita kun syömme
kapean sängyn jaamme
rakastaen

Antaisit matolle oksentaa edes kerran
miksi mua kohtelet aina niin julmasti
tulisit mua vastaan edes kerran
antaisit mun joskus olla ihminen

Osaisit pitää hauskaa edes kerran
juopunutta naista ei viitsi katsella
anna mulle oikeuteni elää edes kerran
antaisit mun joskus olla ihminen

Mutta silti sinua rakastan
simpukoita kun syömme
kapean sängyn jaamme
rakastaen

Mutta silti sinua rakastan
simpukoita kun syömme
kapean sängyn jaamme
rakastaen

Mutta silti sinua syömme
Simpukoita kun jaamme
kapean sängyn syömme
rakastaen
kapean sängyn

Simpukoita rakastaen

Säv. Ari Kettunen San. Heikki Salomaa/Ari Kettunen Esit. Heikki Salomaa

Upea on.