Klassisen rokin ABC: AC/DC

Kello yhdeksän pärähti tänään eräs stadionkeikka myyntiin. Itse unohdin aamutoimissa koko homman mutta onneksi Nuorikon siskon mies soitti ja oli juuri Turun erään lippupisteen hollilla - niin vain onnistui lipunhankinta ensi kesän keikalle - AC/DC tulee todennäköisesti viimeistä kertaa kylään.

AC/DC:n ensimmäinen tuleminen meikäläiselle liittyi kai monen samanikäisen tapaan siihen kun sain "Razor's Edge"-kasetin joululahjaksi. "Thunderstruck" oli eräs aikansa kovimpia ja soitetuimpia hittejä, ja tuo levy nyt oli muutenkin erittäin vireä levy, vaikkei enää älyttömästi soittolistalle kuulukaan. Tästä biisistä, ja tämän kasetin biiseistä on myös loputon määrä lasten ja nuorten oikein väärin laulamia versioita.

Toinen tuleminen tuli sitten tuolla viime vuosituhannen lopulla ja uuden vuosituhannen alkupuolella. Ensin kopsasin pari levyä kämppikseltä Kemissä ja myöhemmin soitimme Tanskassa opiskelijabändimme kanssa covereita ja baarissa sekä tapahtumissa tuli sitten itsekin vetäistyä "Highway To Hell" lukemattomia kertoja. Hamstrasin levyjä, Johnsonilta soi vain "Back In Black" mutta Bon Scottin materiaalista taipui kyllä jokainen levy pikku hiljaa. Kovaa settiä. Mainittakoon että jenkkiläinen basistimme oli nimenomaan kova AC/DC-friikki monen muun kuuntelemansa hyvän bändin ohella. Opetti meikäläisenkin kuuntelemaan esim. Danko Jonesia, ja lapsuuden vinyylilevysessioiden jälkeen ensimmäisen kerran Johnny Cashia.

Suosikkilevyni valinta on aika selkeä, ja se on "Let There Be Rock". Levyllä on neljä ylitsepääsemättömän kovaa biisiä, "Whola Lotta Rosie", "Let There Be Rock", "Hell Ain't A Bad Place to Be" ja tietysti "Problem Child":

"I'm hot, and when I'm not
I'm cold as ice"

Eikä "Bad Boy Boogie" ole myöskään heikko biisi. Tai noh, ei siinä paskoja biisejä olekaan.

Toinen levy, mikä pitää hommata ensimmäisenä, on livekiekko "If You Want Blood (You've Got It)". Käsittämättömän tiukka livekiekko, josta tuli myös joristua tuolla "Liveä jokaiseen hyllyyn"-ketjussa. Tämä keikka siis oli oikeasti pidempi kuin mitä keikka tuolla kiekolla on, ja toiveita on ilmeisesti ollut sen julkaisusta kokonaisena. Toivotaan...levyllä on toki jo nyt erittäin hyvä biisivalikoima.

Ehdottomia videopätkiä muuten esim. se, jossa paidaton Bon vetää Saksan tv:ssä ja paikalliset istuvat ja ihmettelevät. Pursuaa energiaa.

Musiikillisesti AC/DC:ssä ei kannata väheksyä Malcolm Youngin, Cliff Williamsin ja Phil Ruddin osuutta - tuo komppiryhmä antaa bändille suurimman osan siitä jämäkkyydestä jonka päälle Angus, ja sitten Bon tai Brian ovat vetäneet.

Bon Scottin ja Brian Johnsonin välillä ei sinällään kannata tehdä isoa riitaa tehdä. Ensimmäinen kuoli, ja jos meinasi tehdä musiikkia, piti tehdä sitä uudella laulajalla. Uusi laulaja onneksi jatkoi samalla asenteella ja tyylillä, kuitenkin omalaatuisella viskiäänellään tämäkin, ja etenkin "Back In Black" on perkeleen kova levy. Eli on tyhmää dissata, vaikkei välittäisikään uudemmasta laulajasta. Uudemmista levyistä en kummemmin osaa kuitenkaan kokonaisuutta vetää, omistan vain kolme Brian Johnsonin levyä ja lopuista tunnen sinkut ja livenä vedettyjä pätkiä, kuten "Who Made Who", tiukkoja biisejä toki esim. tuo.

Niin...uusi levy "Black Ice" on yllättävän hyvä. Ehkä siellä olisi saanut olla pari bluesimpaa biisiä, kuten joku ehdotti, ja tuon levyn olisi saanut typistää viidestätoista biisistä vaikkapa kymmeneen, mutta joka tapauksessa siellä on kovia biisejä kuten nimikkoralli, "Stormy May Day" ja "Rock n' Roll Dream". Viimeisessä ehdotonta The Who-tunnelmaa, by the way.

No nyt on sitten melko pitkä odotus ensi kesään, jolloin suunnistan onnellisena stadikalle katsomaan papparaisia pomppimassa. Jännittää!

'One night in a club called `The Shaking Hand'
There was a ninety-two decibel rocking band
And the music was good and the music was loud
And the singer turned and he said to the crowd -
"Let there be rock"'

Loppuun muuten hieman mielenkiintoista tilastotietoa Wikipediasta:

Quote:
Since Nielsen SoundScan began to track music sales in 1991, AC/DC has sold over 26.4 million albums, making their sales figures second only to The Beatles, outselling both The Rolling Stones and The Who. Over the last five years, as CD sales have declined in general, AC/DC albums have sold just as well or better. They sold over 1.3 million CDs in the United States during 2007 despite not having released a new album since 2001 at that point.[69]

In 2005, the Recording Industry Association of America upgraded the group's US sales figures from 63 million to 69 million, making AC/DC the fifth-best-selling band in US history and the tenth best selling artist, selling more albums than Madonna, Mariah Carey and Michael Jackson.[6] The RIAA also certified Back in Black as double Diamond (twenty million) in US sales, and by 2007 the album had sold 22 million copies, which moved it into fifth place.[8]

Miettikääpä sitä.

Golden AWe
Elämäntapatoimittaja,
DK-News

Täällä keskustelua kyseisestä pikkubändistä.