Pistäppä radio päälle.

Ennen oli mankkoja ja stereoita. Stereot ja mankatkin vasta vanhojen radiolähettimien jälkeen, mutta niin kuin meikäläisen aikana oli mankat ja stereot. Radiotakin tuli kuunneltua.

Radiota tulee kuunneltua nykyään allekirjoittaneella vuosien tauon jälkeen taas paremmalla arvostuksella. Meni pitkään että ainoa radion kuuntelu oli työpaikkojen ja julkisten tilojen osana, ja kotosalla vain kiekkokierrosten puolesta. Ei enää!

Joka tapauksessa, ennen siis radio oli isompi media etenkin musiikin puolesta. Ennen kaapeli-tv:tä oli vain Heli Nevakareen Rockstopit ja Yle, sekä sitten Ylen Radio Mafia. Tuli rokkiakin odoteltua ja nauhoiteltua kohinoineen, alkavine uutisineen, selostajan päälle selostamisineen ja muine häiriötekijöineen, kunnes sitten nauhalta kuunteli samat selitykset ja antenninkaatumiset aina uudestaan ja uudestaan. Se oli silti hienoa! Hyvässä lykyssä sama nauhoitettiin tuplapesällä vielä kamullekin. Meni vuosikausia että tiesi sen yhden Hotel Californian huikeana biisinä siltä Eaglesilta, ja joskus katseli kokoelmalevyn kansia Marketin levyosastolla, muttei ollut vara sitä levyä ostaa, osti WASPin. Kohokohta oli kuitenkin se, että sai sen Hotel Californian nauhalle radiosta! Fiilistelyä jo nuorella iällä. Niin, silloin ei tiedetty termiä "hifistely". Ei brassailtu kotiteattereilla koska hyvä levysoitin, mankka, radio ajoi saman asian.

Radio Mafiassa tuli 90-luvulla myös äänestys kaikkien aikojen parhaista biiseistä. Stairway to Heaven voitti tietysti, mutta kymmenen parhaan joukossa oli myös Rednex. No oli siellä hyviä, oikeita biisejä enemmän. Radio Mafiassa oli muutenkin hyvä meno 90-luvulla, hyviä ohjelmia, parhaat juontajat, Norppa, Anssi, Heimo Holopainen jne., jopa iltapäiväjuontajat olivat ihan osaavia. Eikä ollut liikaa soittolistaa. Avaruusromua! Kantrispagetti! Metalliliitto! Upeita erikoisohjelmia vaikken kaikista tykännytkään. Anssi vihatuimmista levyistä kyllä opin paljon.

Radio Mafiassa kuultiin myös Pertti Salovaaran jumputukset perjantai-illalle. Juuri silloin kun oli jo maistanut kaljaa mutta ne olivat ne kaverin isoveljet jotka lähtivät silloin Oulun baareihin. Oliko siellä muitakin?

Liigakierros ja Merisää. Voe juma. Ikuinen viha/rakkaus-suhde. Kukapa ei osaisi imitoida edes hieman Merisäätä. Jos ei osaa, ei ole oikea kiekkofani. Urheilutapahtumat olivat muutenkin jännempiä radion kautta. Futikset ja Atlantan kisat silloin kun oli korvessa, jälkimmäisten aikana Savukoskella kalassa, siinä tauolla sitten kuunteli kultamitalin tulemista Suomeen. Liigakierroksesta sen verran vielä että myötähäpeää, vitutusta aiheuttavat studiojuontajien täysin yllätyksettömät perusrokit erätauolla. Dire Straits, Joan Jett, perkele. Vaihtakaa joskus levyä. Tai älkää, olette eräänlainen instituutio. En haluaisi silti teidän kanssa puhua musiikista.

KEP. Koe-eläinpuisto. Nyt toisella kierroksellaan, ansaitusti. Ensimmäisellä kierroksella jo ajoittain kuunneltu, nyt on löytänyt siitä vielä ihan uuden vaihteen ja osaa arvostaa sitä miten KEP teki taidetta. Eräänlaista tosi-TV:täkin etukäteen ajassa, ja radiossa, paitsi että tämä on kiinnostavaa. Jokainen jakso täynnä toinen toistaan osuvampia dialogeja.

Radio City. Porvoossa kesä 2001, kuumaa, rahaa, festareita, ryyppäämistä, eristehommia. Kuuntelin koko kesän hyvää musiikkia. Osa tekijöistä oli jo tuolloin vaihtunut, mutta City oli vielä aika epäkaupallinen, ei siis lähelläkään vielä tuota nykyistä Rock-paskaa. Hieno kesä.

Radiota kuunnellessa aika pysähtyy ja palaa entiseen. Tulee nostalginen fiilis, olettaen siis että ei kuuntele kaupallisia paskakanavia. "Vittu mitä paskaa radio on nykyään pullollaan", huusi Golden AWe ja huokaisi.

Kuuntelen nykyään taas vähän enemmän radiota. Nostalgia ja ns. ihmisläheisyys vetää puoleensa etenkin kun on maalla tai mökillä. On siellä järkevääkin jos osaa etsiä, ja osalle paikallisia Suomen lähetyksiä saa myös nauraa, etenkin yleisöpuhelimille.

Luontoradio! Meinasi unohtua.

Golden AWe
DK-News

Täällä voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!