Iron Maiden, taotaan kun neito on kuumaa! Eiku rauta...

Huh!

Vietin ihanan synttäri-illan tuossa männä torstaina, nuorikko oli leiponut mansikkakakun ja silliä, perunoita ja kaalipataa, siis upeita herkkuja oli tarjolla. Rentouduin hienossa seurassa, oli Nuorikon perhettä paikalla. Etenkin "I <3 AWe-paita" on nyt kokoelmani huipulla, mitä muuta voi itserakas toivoa lahjaksi? Muksuilta komeat kortit, toisessa olin skeittilaudalla tulimiekan kanssa. Samaa voittaja-sarjaa.

Sama teema, elämästä nautiskelu jatkui sitten perjantaina. Puursin sopivasti töissä pakettia kokoon, pistin pari puhelua ja suunnittelin vlopun lopullista toteutusta, tarkoitus oli lähteä äijäporukassa katselemaan Maidenia, toki Hlinnan kautta kans...siellä oli sen Wanajafest samaan aikaan.

No en varsinaisesti Wanajafestille selvinnyt. Pistelin pikku tirsat alle ja avasin oluen, hyppäsin bussiin ja kohti Kannelmäkeä jossa Tiilis oli työn touhussa saavuttuaan laskuvarjokoulutuksesta kasin aikaan. Vilkaisin Tiiliksen työprojektia ja arvioin valittuja ratkaisuja terassin ja kasvihuoneen välipohjarakenteisiin, piirsinkin vähän, tosin valittu malli oli jo valmiiksi aika lailla pätevä, lähinnä kyselin ja pyörittelin pieniä muutoksia paperilla sillä ongelmien ja näkökantojen katselemisesta useimpien silmälasien läpi avautuu aina hiukan jotain uutta, oli sitten kyse ulkoseinästä tai parisuhteesta...YleX luukutti 90-luvun biisejä, "It's My Life", "Romeo ja Julia", "Kersantti Karoliina", tuli mukavan amis YSÄRIolo. Vittu näitä on aikanaan kuullut.

Puoli yhdentoista aikaan Tiiliksen Autocad simahti ja pääsimme osittain siksi lähtemään ajoissa. Särvin pikkuisen olutta ja hirvisnapsiakin, oli kesän toisen kännäyksen aika. Matka taittui joutuisasti, Boreham odotteli pirtillään jo kyläbaarin kautta piipahtaneena. Oli myös nauttinut vakiopizzansa, jonka tulisi syömään myös toisen kerran samana iltana. Jauheliha, kinkku, herkkusieni, aurajuusto. R, P, M...langalla lähtöämme katsoi pöölö, mahdollisesti nuori huuhkaja. Tuskin Bubi...ja kuu selän takana puiden latvojen yli. Olimme Hämeenlinnassa puolen yön jälkeen.

Kaljat sihahtelivat auki ja levitettyämme kamat pitkin Tiiliksen kakkoskämppää suuntasimme keskustaan. Tiiliksen serkkuja lähti Reskalta pari matkaan ja olimme pian Rocktownissa. Paikalla ei ollut montaa tuttua, lievä pettymys oli runsaasta populasta huolimatta. Nauratti Odgerskimalaisen ilme kun lohdutti poikakaverijamppaansa jolla oli murheita. Oli ehkä hieman maistissa tuo kyseinen jannu, kävi hieman aiemmin kyselemässä pelaammeko korttia pöydässämme. Kortteja meillä ei ollut, mutta halusi mukaan peliin. Ehkä kyseessä oli joku korkeamman luokan vittuilu jota en eivätkä muut tajunneet. Boreham vaihtoi muutaman sanan Maiden-paitaan sonnustautuneen jannun kanssa, joka paljastui Vihtori Kosolan jälkeläiseksi! Mäntsälän kapinaa käytiin läpi sanallisesti. Alakerrassa soi Mastodon, totesimme oviaukossa roikkuvat isot ketjut poikaketjuksi koska niistä pääsi helposti läpi. Mielestäni Miesketjuja ei noin vain siirreltäisi. Roctumin jannulle Boreham tarjosi kaljan. Yli-innokas poke halusi kyseisen solistin vievän puvuntakin narikkaan, ja jatkoi inttämistä hieman eri tyylillä kun tajusi kuinka tyhmä käsky tai ehdotus se oli. Kuulemma olisi ainakin pitänyt käydä näyttämässä takkia narikassa. Idiootti...

Poistuimme baarista valomerkin jälkeen. 140-senttinen nainen tuli pyytämään apuamme, jutustelua, koska pelkäsi erään autoilijan jahtaavan tätä. Kerroimme neuvomme. Tiilis oli poliisi, minä Supon miehiä kans. Oli se Sierran kuski ehdotellut jotain, mikä lie kähtävä. Tiiliksen serkku kävi ajamassa autoilijajannun pois, meni aivan hämilleen naisen käskystä ja lähti nolona ajamaan. En tiedä oliko edes vaarallinen mutta lyhyt tyttö lähti kotiin avaimet sormiensa välissä. Jospa se selvisi kotiinsa, pygmi perkele, neuvoin myös Adidas-kung fu:n salat. Me suuntasimme kohti pizzeriaa ja Parolantietä.

Peruspizzat joihin ilmainen valkosipuli. Borehamille siis sama jonka oli tilannut aiemminkin illalla. Jauheliha, kinkku, herkkusieni, aurajuusto. R, P, M...

Piti varhain aamulla ottaa lukua! Nousin liian nopeasti kuselle sohvalta jossa olin nukkunut. Kun siirryin kylpyhuoneeseen tuntui että laatta lentää. Jäin vessan lattialle nukkumaan etten olisi pöntöstä kaukana. Tiilis oli herännyt ryminään ja kun löysi minut remontoitavan kylpyhuoneen (ei ole ovea remontin takia) lattialta pää käytävän puolella, luuli minun saaneen epilepsiakohtauksen! No en onneksi ollut saanut, mutta otin tunnin tirsat siinä. Ei lentänyt laattakaan. Siirryin jossain vaiheessa takaisin sohvalle kinkut ja tonnikalat sisälläni.

Aamupalaksi nautimme Pohjanmaa-elokuvaa. Keskipäivän tienoilla Tiilis lähti lounaalle isänsä ja siskonsa kanssa. Jäimme Borehamin kanssa lepäilemään ja jatkamaan elokuvan kanssa, suuntasimme siitä sitten kebabille. "Me tultiin ny". Kaupunkimaratonin liikennejärjestelyt olivat jo käynnissä. Aurinkoisista terasseista Vasalli oli jo lähes täynnä, pizzeria ei. Otimme lunkisti. Piipahdimme myös Vasallissa, hyvät kolat ja pohdintoja iltapäivälehden tärkeääkin tärkeämmistä tapahtumista. Porotti, ja punotti. Siwasta muutama kalja. Karamellia Sisuaskin verran. Totesimme kaupunkimaratonin juoksijoiden olevan jo pian liikkeellä, ja sieltähän niitä tuli. Boreham sanoi "Olisivat lähteneet ajoissa niin ei tarvitsisi juosta". Tarjosimme mukahauskoina miehinä kaljaa juoksijoille. Kukaan muu ei varmasti ole tehnyt koskaan samaa. Menimme parvekkeelle. Huusin ohi meneville maratonmassoille "HÖLÖMÖT". Aika monta kertaa, sillä toistohuumori on...ööh, ainakin omasta mielestäni tosi hauskaa.

Kerkesimme neljän junaan. Sain myös Danten kiinni. Oli lippujen kanssa menossa keikalle sisään, niin ja kaverinsa Hessun. Komea Mikiksi tuo Dante. Stockmannilla näkyi myös sattumalta se Pohjanmaa-elokuvan nimismies! Hauska sattuma, siis se joka esitti Häjyissä poikien isää. Löysimme Danten ja Hessun Salud-ravintelissa, joka sijaitsi samassa rakennuksessa Tiiliksen entisen koulun kanssa. Olin lammas ja peruin kaljatilaukseni koska otimme porukalla kuoharia, kympin puteli. Hyvä valinta, ja brassailua. Useampikin ravinteli saisi ottaa lisää ruokailijoita halvalla viinalla, tehkää ihmeessä, saatte sen ruoan hinnoilla takaisin. Siis sen pienemmän voiton viiniputelissa.

Tiilis ja Boreham lähtivät saunomaan. Siirryin kaljojeni kanssa Danten ja Hessun seuraksi aurinkoon Ilves-hotellin tuntumaan. Hyvä pössis. Aurinko paistoi ja Maiden-paitoja virtasi kohti stadionia.

IRON MAIDEN. Tykkään. Näin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran livenä. Olen enemmän kokoelmamiehiä vaikka jokunen yksittäinenkin levy löytyy. En mikään HC-fani ole mutta kukapa ei voisi jossain määrin nauttia? Ehkä joku tosikko. Jumalauta äijillä on samanlaiset kuteet kun kovilla jätkillä silloin yläasteella, 80-luvulla. Tai siis toisinpäin. Seventh Son Of A Seventh Son on sitäpaitsi oikeasti hieman progehtaviakin elementtejä sisältävä. Toimii.

Kun lähdimme stadionia kohti sen viimeisen 500 metriä, Dante otti liput irti toisistaan ja antoi Hessulle oman lippunsa. 500 metriä lähempänä lippu oli hävinnyt. Hessu siis onnistui hävittämään Maiden-lippunsa juuri ennen stadionia. Oli päihtynytkin jo. Vitutus oli suunnaton, jälkiviisaudet eivät tosin auttaneet. Käskin seuraksemme ryyppäämään. Helposti lähti, ja myöhemmin lähti vitutuskin kun päihtyminen jatkui. Oli oppinut läksynsä.

Löysimme ensin paikat portailta joista näki lavalle asti! Olimme siinä puolisen tuntia kunnes keikka alkoi. Parin biisin päästä yli-innokkaat järkkärit ajoivat meidät pois kyseenalaisesti, kun emme varsinaisella huvialueella olleet, vai miten rajat aina vedetään? Nooh, siirryimme 30 metriä auringon puolella pysyen. Keikka kuului loistavasti, vain tuuli otti hiukan siihen. Aurinko paistoi ja saunojatkin tulivat takaisin. Dägä kohdallaan.

Keikan loppumetreillä kyselimme naapureilta minne baariin hevikansa suunnistaa. Infernoon siitä sitten. Siellä oli poikasia portsareina, yksi niin pölvästi ettei osannut edes kortilla rahastaa. Käänsin kiitokseksi tiketinhinnan kuudesta eurosta kahteen, siihen kylttiin mikä siellä oli. Tuotti ilmeisesti ja toivottavasti edes hieman tappiota ravintolalle, oli muuten siellä vielä tunninkin päästä ainakin väärinpäin.

Maiden aiheutti kansanlaulatuksia, oli kova meno, kokonaisuutena paikka oli kyllä kuin Sedula johon oli yksi tapetti ja musiikit vaihdettu. Opethin uusi levy yökerhossa/baarissa oli tosin jotain käsittämättömän hienoa. Jossain vaiheessa koodinimi Johannes ja Dantekin löysivät Infernoon. Liekö Dante etsinyt matkalla sikarikauppaa kun kesti tuleminen, saattoi toki olla niin päissään että oli eksynyt, mene ja tiedä.

Ennen puoli kahta lähtivät Dante, Hessu ja Teemu bussiinsa. Minä tuntia myöhemmin. Oli aika tuipakka jo päällä, kävin vielä Amarillossa morjestamassa luokkatuttujani mutta jatkoin bussille. Tuli ihan täyteen, jokunen kitisijä olisi ansainnut korvillensa (vettä), ja yhdellä pojalla oli käsittämättömän iso kantolaukku, kassi, sellainen niinkuin lähetin puolifägäri laukku mutta ihan perkeleen iso, neljä A3:sta ainakin mahtuisi rinnakkain sisään kokonaisia. Vitun spede, mitä tulee laukkuihin. Otin tirsat.

Luulin Borehamin menneen Tervakoskelle, joten jatkoin itse Helsinkiin asti. Noh, oli mennyt Hämeenlinnaan, ja Tiilis jäänyt ryyppäämään Tampereelle. Heitin semilaatat Kampin vessaan ja hyppäsin Espoon bussiin. Espoossa vielä toiset semilaatat tienvarteen. Edes Fernet Branca ei pysäyttänyt.

Olin seiskan jälkeen nuorikon hoivissa, päivällä hän paistoi mulle pekonia ja kananmunaa niin että keltuainen oli vielä osittain vetelä. So this is love! Pienempi muksuista leikki että olin vauva, luki minulle iltasatua kun makailin semikrapulassa. Ei osaa edes lukea, mutta tarina oli hieno. Roolihahmoni oli toki osuva, etenkin siihen olotilaan.

Tiilis koitti kuuden aikaan soittaa, mutta akkunsa loppui kesken. Kertoi sunnuntaina olleensa kerran vuodessa-humalassa (kerro muuten ihmeessä Kämnit-ketjussa tarkempi määrite) ja törmänneensä entiseen kämppikseensä "selvittäessään päätä kävelyllä". Sehän oli mennyt juomiseksi, repussa edelleen paljon viinaa, ja liittynyt joku pariskuntakin vielä mukaan. Vain siideri oli jäänyt juomatta. Ulkona nurmikolla unia, uskallan paljastaa, oli viltti onneksi mukana.

Olen kolmekymmentäyksivuotias Helsingissä asuva mies. Vedän nykyään rakennusarkkitehdin tittelillä. Olen onnellinen, enkä vain Iron Maidenin ansiosta.

Vaikka se erittäin legendaarinen bändi onkin.

Golden AWe
Elämäntapatoimittaja,
DK-News

Täällä voit laittaa kommenttia ja keskustelua Maidenista ja oikeastaan mistä muustakin tahansa. Kuviakin on!