Jääkiekkojournalismia?

Tavallisen jääkiekon seuraajan pinna on koetuksella.
Jokainen suomalainen kiekkotoimittaja nostelee nyt omaa häntäänsä pelikirja-analyyseillä.
Ennen kuin pureudumme pelikirjasta kirjoittavien toimittajien ulosannin ongelmiin, palautetaanpa mieleen Ruotsin valmentajan viisaat sanat.
Bengt-Åke Gustafsson tyrmäsi entisen Jatkoajan toimittajan, nykyään A-lehtien konsernilta palkkansa saavan toimittajan kyselyt pelikirjasta. Toimittaja alusti kysymyksensä kertomalla Suomen valmentajan Erkka Westerlundin toimintatavan valaisulla. Westerlund oli toimittanut oman pelikirjansa dvd-formaatissa pelaajille ennen kisoja. Gustafsson kuittasi kysymyksen alustuksen naurulla, jonka jälkeen hän lisäsi: "Ei me olla tultu tänne mitään pelikirjoja opettelemaan, me tulimme tänne pelaamaan jääkiekkoa ja voittamaan."

Pelikirja?

Miksi nyt on tapetilla termi pelikirja? Tätä ei ymmärrä edes Alpo Suhonen. Hän myös kuittasi pelikirja-keskustelun loppuunkäsitellyksi osaltaan toteamalla, että toimittajat yrittävät nyt vääntää jääkiekosta jotain abstraktia käsitettä, vaikka kyseessä on ihmisten pelaama peli. Suhosen mukaan mitään ennakkoon opeteltua massiivista pelikirjahirviötä ei kukaan pelaaja opi mistään dvd-levystä. Pelitapaa voidaan opetella ja toteuttaa harjoitusten kautta, mutta jokainen maajoukkueessa pelaava pelaaja on seurajoukkueissaan jo juniori-iästä asti oppinut jääkiekon perusasiat. Veli-Pekka Ketolaa lainatakseni, jääkiekko on viisaiden miesten yksinkertainen peli.

Kiekkoihmisiä kaivataan myös toimittajiksi

Entäs sitten varsinaiset jääkiekkotoimittajat? Nyt on tullut aika antaa kritiikkiä. Kovaakin tarvittaessa. Itse muistan heti lonkalta yhden räikeän esimerkin. Istuin Ilta-Sanomien Petri Sepän vieressä Espoon Bluesin kotiottelussa pressikatsomossa, ja juttelimme kiekosta. Seuraavan päivän Ilta-Sanomissa oli TPS:n kotiottelusta raportti, jonka oli kirjoittanut.... Petri Seppä! Herää kysymys, millä meedion kyvyillä herra Seppä kirjoitti raportin? Tässä tultiin taas klassiseen teksti-tv journalismiin. Samaan mihin Jatkoaika, ennen niin kukoistava faneilta faneille-sivusto, on sortunut. Jatkoaika ei olekaan oikeiden toimittajien pyörittämä, joten palataan siihen aiheeseen myöhemmin.

Grillataanpa hetki Aamulehteä. Otetaan uhriksi Tapani Salo, joka esiintyy muissakin lehdissä kolumnistina. Hän kirjoitti kolumnissaan Johan Davidssonista. Salon mukaan Davidsson on täysin tuntematon kiekkoilijana SM-liigan katsojille, ja hänen väittämänsä mukaan Davidsson tunnetaan Suomessa parhaiten Linda Lampeniuksen ex-miesystävänä. Ilmeisesti Salo ei ole kertaakaan osunut paikalle, kun Davidsson pelasi 78 ottelua SM-liigassa. Toki sen ymmärtää, sillä onhan tällekin kolumnistille tarjottu otteluiden aikana kaikenlaista kestitystä. Hartwall Areenalla olisi saanut istua koko ottelun ravintolassa, mistä ei näe jäälle. Siellä lihapatojen ja ehtymättömien oluthanojen vieressä on mukava istua ja raapustaa ruutuvihkoon merkintöjä kenttäkuulutuksista. Sama kestitys tunnetaan Helsingin Jäähallissa, Elysee Areenalla ja vaikka kuinka monessa SM-liigan seurajoukkueiden kotihallissa.

Eipä välty minun miekan sivallukseltani myöskään Iltalehti. Toki Iltalehden urheilutoimitus on tunnettu asiantuntemattomuudestaan, ja haukkuja on tullut pelikirjamessias Petteri Sihvosta myöden. Esimerkkejä olisi todella paljon, mutta otetaan yksi lähimenneisyydestä. Kun Iltalehden toimittaja kirjoittaa Jarkko Ruudun otteista Venäjää vastaan käydystä ottelusta, niin olisi suotavaa että edes ottelun kohokohdat olisi katsottu tv:stä. Tällä kertaa tämän kolumnistin verkkokalvoon aiheutti ärtymystä lause "Jarkko Ruutu taklasi kyynärpäällä venäläistä kasvoihin". Oliko kolumnisti kenties tuomarina kyseisessä ottelussa? Niin samankaltainen on näkemys puhtaasta taklauksesta.

Kuka vielä ansaitsisi sivalluksen? No miksipä ei Pekka Holopainen. Hän on siirtynyt toimittajasta kolumnien erikoismieheksi. Hyvä niin, sillä uutisointi ei ole omien näkökulmien ja näkemysten esiinnostoa varten. Nyt IS saa uutisoida Urheiluliitteen etusivullaan "Pekka on kone", sillä melkoisen konemaisesti hän jääkiekosta kirjoittikin. "Sinä parempi juoksija", sanoi Jursinov Senior aikanaan Tom Koivistolle evästykseksi, kun poisti hänet TPS:n vahvuudesta. Nyt Iltasanomien urheilutoimituksen päällikkö voisi evästää Pekka Holopaista samantyylisellä toteamuksella.

Faneilta faneille, kiekkoihmisiltä kiekkoihmisille

Harmikseni olen myös seurannut jo edellä mainitsemani Jatkoajan muutosta. Jatkoajassa oli ennen lähes sata jääkiekkoon intohimoisesti suhtautuvaa harrastelija-toimittajaa, nyt tuntuu siltä että tekstiä suoltaa noin kymmenen ihmistä. Tietenkään määrä ei ole suhteessa laatuun, mutta missä ovat laatukirjoittajat? Paljastetaan hieman. Parhaat toimittaja-ainekset on kuivattu oikeisiin medioihin. Omansa ovat ottaneet Urheilulehti, Iltasanomat, Iltalehti, Satakunnan Kansa, Aamulehti, MTV3, MTV3 tekstikanava, YLEn urheiluruutu ym. Kun ennen otteluraportti oli virkistävää luettavaa, jossa ei tunteenpaloa säästelty, nyt otteluraportti on kuin siitä kuuluisasta teksti-tv:stä tehty. En voi kuin olla aidosti pahoillani uranuurtajana toimineen Jatkoajan puolesta. Toivottavasti sinne saadaan niinsanottua uutta sukupolvea kirjoittamaan taas raikasta tuulahdusta vastineeksi dinosaurustautisille sanomalehdille.

Entä se pelikirja? Otetaanko vielä sekin haukkujen alle? No otetaan!
Mikä on pelikirja? Onko se jotain sellaista, mitä Sihvonen mainostaa? Kirjassa olisi siis opetettu, miten pelaaja pelaa. Siellä viljellään termejä kuten "lyhytsyöttöpeli", "pakki-pakki-syöttö" ynnä muuta. Mutta eikös jokainen maajoukkuetason kiekkoilija ymmärrä nämä käsitteet täysin? Jopa paremmin kuin vaikkapa analyytikko Sihvonen, joka ei ole kiekkoon koskenut tosimielessä vuosikausiin, väitän minä. Mitä sanovat taas ammattivalmentajat? Sihvosta en nyt laske ammattivalmentajaksi, sillä hän ei ole valmentanut vuosiin. Vaikka hän mainosti Urheilulehdessä, että on tiedoiltaan "varmasti Suomen pätevin kakkosvalmentaja". Mika Toivola sanoo, että hänen pelikirjansa mahtuu pukukopin ovessa roikkuvaan tauluun. C-junioreita valmentava Juha Pajuoja vastasi pelikirjakeskusteluun sanomalla "en ole ikinä nähnyt pelikirjaa, eikä ole mummonikaan". Kaikki toimittajat jotka muodin vuoksi nyt vaahtoavat pelikirjasta, voisivat vastata helppoon kysymykseen: Oletteko koskaan nähneet minkään joukkueen pelikirjaa?

Arvoisat lukijat. Älkää menkö lankaan pelikirjakeskustelussa. Huomatkaa, että mitä teoreettisempaa tekstiä tulee pelikirjasta, sitä kauemman on kyseisen henkilön luistimien nauhojen solmimisesta. Ja jos joku on aivan guru pelikirjan selittämisessä, hänellä on tasan nolla jääkiekko-ottelua takana. Jääkiekko on kuitenkin yksinkertaista. Ja yksinkertainen on kaunista. Montako mitalia Ruotsi on saanut Gustafssonin alaisuudessa, ilman mitään pelikirjoja?

Terry Gilliam
DK-Kiekkotoimitus

Tänne voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!