Jääkroketin piirikunnalliset 17-18.2.2007 Tervakoski



Piti lähteä vain mökille, talvella, sähköttömään Honkarakenteen 70-lukulaiseen hirsihuvilaan, mutta siitä kehkeytyikin jotain suurempaa.

Minulle oli tulossa vieraita. Lämmittelin huoltotiloja kolmen tulipesän voimin iltapäiväkahdesta lähtien. Itseäni lämmittelin Rhum Pecoulin voimin. Palokärki (Dryocopus martius) pyrähteli koivikossa. "Kry-kry-kry" se huusi ja lopulta pärähti lähemmäs puunrungolle kekkuloimaan! "Klieeee!" Ja sitten alkoi rungon paukutus. Kopsotti kuin krokettimaila puupalloa. Tämä oli merkki, hain lumilapion vajasta, siirryin laiturille ja aloin hahmotella jääkrokettirataa.

Päädyin melko formalistiseen pelivälinettä symboloivaan ratamuotoon. Yhdeksän porttia, joista keskiportti olisi lävistettävä kolmeen ja "Hantaaki"-portti kahteen kertaan. Pitkähköt siirtymätaipaleet ja "Hantaakille" avoimempi taistelutanner, siinä pääteemat. Maalitolpalle pyöreä lähestymisalue. Lapio heilumaan!

Sittemmin pohdimme nimimerkki Golden AWen kanssa, että tulevissa jääkrokettikilpailuissa voitaisiin käyttää lentokoneesta tahi lentävästä lautasesta tunnistettavia ratamuotoja, kuten Led Zeppelinin levynkansikuviointeja (ufot viljapellossa) tai Perun alueen intiaanien "Nasca lines" -tyyppistä uskonnollista grafiikkaa.



Kilpailukomitean muut jäsenet saapuivat paikalle auringon laskiessa. Kilpailut päätettiin järjestää piirikunnallisina, koska mm-arvoon olisi vaadittu vähintäänkin kilpailukutsu David Krokett -keskustelupalstalla kuukautta ennen tapahtumaa.

Tämä oli tiettävästi ensimmäinen koskaan järjestetty krokettitapahtuma jäällä. Kangasalalaisen Taminstall Oy:n työväelleen tarjoamassa ideapankissa on nähtävillä maininta jääkroketista, mutta todisteita idean viemisestä käytännön toteutukseen saakka ei ole löydettävissä.

Ensimmäinen kilpailupäivä valkeni pikkupakkasessa. Lounastuuli oli lauhduttanut lämpötilan -2°C:een. DK-nimimerkki Borehamin moottorisaha leikkasi lumihanki- ja jäänäytteet jurylle arvioitaviksi. 20cm lumihanki todettiin penkkaominaisuuksiltaan riittävän kiinteäksi. 30cm jäänpaksuuden (teräsjään osuus 15cm) nähtiin täyttävän turvanäkökohdat ja pintajään rosoisuus ei ollut liiallista taaten krokettipallon riittävän lineaarisen etenemisen. Lisäksi näytteiden ottamisen yhteydessä lähtösuoran päähän syntyneen avannon uskottiin pysäyttävän urheilullisimpien kilpailijoiden silkkaan voimapeliin perustuvan vyörytyksen - kroketti on kuitenkin ensisijaisesti taito- ja taktiikkalaji. Toisin kuin vaikkapa golfissa, kroketissa portin ohi mennyt lyönti tarkoittaa käytännössä kahden lyönnin takapakkia (yksi takaisin, toinen eteen), joten portin edustalle hiipivat kylmäpäiset lähestymislyönnit ovat voittoisan pelikirjan D ja K.

Avantoa käytettiin hyväksi myös kilpailupäivien välillä gaalaillallisten jälkeisessä palauttavassa vyöhyketerapiassa.

Rata viimeisteltiin käsittäen harjauksen ja porttien asennuksen. Porteille porattiin noin 50mm syvät reijät 4mm metalliterällä ja ne liimattiin vedellä jäädyttäen lopullisesti paikoilleen. Havaittiin, että tulevaisuudessa porttien olisi syytä olla tummemat väriltään erottuakseen, jos mahdollista. Tai sitten jäällä pöllyävä lumi pitäisi värjätä vihreäksi. Radan reunukset olisi myös syytä muotoilla lapion reunaa ja vettä hyväksi käyttäen suoriksi ja jäisiksi. Täten mahdollistettaisiin tasapuolisesti näyttävät siksak-lyönnit läpi mutkien.

Peliuran keskileveydeksi tuli kaksi lapion mittaan, noin 400mm. Tästä portin leveys oli noin puolet, tehollinen leveys hieman vähemmän. Sovittiin, että mikäli portti irtoaa pallon osuessa osittain "tolppaan", ei porttia katsota läpäistyksi.

ALKUERÄ I

Rata oli valmis, alkuerä I kokoontui lähtöpodiumille (laiturille) (tätä ideaa voitaneen käyttää myös tulevissa heinikkokrokettikilpailuissa, esim. peräkärryn päältä, vrt. mm-rallien lähtöseremoniat). Erään osallistuivat kilpailijat: Golden AWe- Mika2 - Sami (Jyp) - Tiia (Tappara)


Asetelmien haistelun ja hakemisen, hapuilun, jälkimmäisellä pääsuoralla syntyneiden ratkaisujen ja mailojen paiskomisten jälkeen saapuivat maalikepille yhtäaikaisesti Sami ja Tiia lunastaen paikkansa finaaliin. Oman pelinsä radan päässä sijaitsevalla kaksoisportilla sekoittaneet AWe ja Mika jäivät kauas taakse. Kyseinen portti osoittautui myöhemminkin monelle kilpailijalle konstikkaaksi, sillä se sijaitsi muutaman sentin korkuisen laakean jääkummun päällä vaatien hienostunutta lähestymistekniikkaa sekä varsin päättäväistä tuikkausta tullakseen penetroiduksi.

ALKUERÄ II

Toiseen alkuerään oli kirjattu osallistujiksi Boreham - Hans - escort Hans - Tilatiili. Kävi kuitenkin niin, että Hanssilaiset poistuivat jo iltakahdeksalta, juuri kun kilpakumppaninsa olivat saaneet itsensä viritettyä oikealle krokettitaajuudelle niinpä loppukilpailuun selviytyivät Tilatiili ja Boreham suoraan luovutuksella.

LOPPUKILPAILU

Loppukilpailusta ei ole muuta kerrottavaa, kuin että nimimerkki Tilatiili jäätyi kolmen lyönnin johtoasemassa radan puolivälissä ja tasaista tahtia nakuttanut Sami painoi vääjäämättä ohi. Toiseksi viimeisellä portilla oli vielä Tilatiilellä mahdollisuus portin ohi menneen lyöntinsä jälkeen ottaa portin etupuolella kytänneestä Samista palautuslyönnin yhteydessä krokkaus, mutta yritys tyrehtyi masentavasti portin tolppaan ja kisa oli ratkennut.

LOPPUTULOKSET

1. Sami (Jyp) 2. Tiia (Tappara) (-2 lyöntiä) 3. Tilatiili (-4 lyöntiä) 4. Boreham (jätti loppukilpailun väliin)

Ensimmäisten Jääkroketin piirikunnalisten voittajalle "Samille" luovutettiin kiertopalkinto "Kylmäpää"-lasimuotti, tai itseasiassa sen lumisisältö: positiivi. Voittaja on perinteen mukaan velvoitettu kaivamaan palkintonsa muotin sisältä. Paljain sormin. Seuraaviin kisoihin kylmälaukut mukaan!



Kilpailumuoto sai siinä määrin kiitosta, että vastaavat jääkroketit tultaneen järjestämään myös seuraavana talvena, mahdollisesti mm-tasoisina.

21.2.07
Tilatiili
DK-News

Tänne voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!