DK-juhannusspesiaali 2007: Puut tulille ja saunaan! Kaupunkisaunoista kans.

Milloin menit ensimmäisen kerran saunaan? Ensimmäiset muistoni saunasta, tai ainakin kylpemisestä, taitavat olla alle kouluikäisenä mummulasta Pyhäjärveltä, nyk. Pyhäsalmi. Ilmeisesti, sillä pidemmälle kuin lapsuuteni en muista. Muistatteko te?

Siellä sitä on kylvetty vanhempien hoivassa, ensimmäiset kuvat ovat tietysti kun pyöreäposkinen parivuotias istuu keltaisessa muovisessa tai peltisessä vadissa kylpemässä jonkun lelun kanssa, puolihymy kasvoilla. Nykyään kolmeakymppiä lähestyvälle on vati suht pieni istuttavaksi, mutta eipä ole kylpemisen nautinto häipynyt. Niin, nimenomaan vielä perinteisen suihkuttoman saunan kylpeminen. Puhtaaksi sitä tulee suihkussakin mutta se mikä asiat erottaa on se että kunnon kylpemiseen liittyy se lapsuuteenkin liitettävä kiireettömyys...kun aika oikeasti pysähtyi lauantai-iltaan ennen lottoarvontaa tai nukkumaanmenoa. Ei silloin tarvinnut miettiä tippaakaan mihin oli kiire. Mikä stressi. Nykyään pääsee vain ajoittain samanlaisiin tunnelmiin. Niitä kutsutaan elämyksiksi, ja joskus niiden eteen pitää tehdä perkeleesti hommia, tai ajaa tahi lentää satoja kilometrejä. Eläminen on vaikeampaa kuin lapsuuden saunareissuilla, sanokaa mitä sanotte, vaikka sitä kuinka muka viettää leppoisaa ja rentoa elämää. Älkää sanoko että minun pitäisi muuttaa maalle takaisin, sillä olen sosiaalisuudesta vielä enemmän riippuvainen. Minun täytynee vain tehostaa säännöstelyäni. Eikä minulla ole vielä edes perhettä tahi lapsia syömässä lisää aikaa...tämmöisen mietiskelyn päälle ei varsinkaan, ole siis tulossa. Heh heh.

Niin, tulee kyseisessä paikassa Pyhäjärvellä käytyä ajoittain vieläkin, nykyään tosin sitten omin voimin, ilman vanhempien apua, joskus ailahtelevista jutuistani huolimatta olen ihan täysi-ikäinen, ja osaan peseytyä suht mallikkaasti, uskokaa pois. Se on yksi paikoista johon haluan viedä kaikki ystäväni, myös miehet, eikä tähän liity mitään likaista.

Osaan kyllä myös pestä toisten selän...siis kimalaisten. Sivelen selkääsi saippuaa...vahvoilla sormillani hierovin liikkein rauhallisesti selän pituussuuntaisin liikkein...no mutta, takaisin asiaan.

Niin, siis kyseinen sauna on nykyisin jo pitkään lehmättömänä olleen navetan yhteydessä, paloturvallisuutta sekä savunpoistoa on ajan kanssa vähän kohennettu, mutta kyseessä on oikein asiallinen, hyvän ilmanvaihdon omaava sauna. Semmoinen siis puulla lämmitettävä jossa on kunnon säiliö josta voi lorauttaa kuumaa vettä. Kuumaa vettä saa toki hanastakin mutta eihän kylpemisessä ole sitä pientä mukavaa jännitystä jos ei saa kikkailla sen tulikuuman veden kanssa, eihän? Toiset laskevat vatiin valmiiksi kylmää vettä, toiset ottavat kuuman veden ämpäriin ja annostelevat sen siitä niihin pariin vatiin josta sitten peseytyy. Toisilla, vesijohdottomilla, pienemmissä mökeissä, peseytyminen tapahtuu usein itse saunatilassa, silloin vettä saattaa olla reilu määrä isossa saavissa, siitä sitten annostellen pienempiin, jotka on sijoitettu kiukaille. Oli siellä vanhempikin sauna, siellä Pyhäjärvellä, mutta siitä ei ole enää muita muistoja kuin ne muutamat kerrat kun sinne uskalsi mennä, hämähäkinseittien keskelle. Viimeksi itseasiassa toissavuonna, vanhoja Tekniikan Maailmoja tuli luettua, "uusi videolaite 6000 markkaa", sitä ennen Pellervo-lehdistä jotain mielenkiintoista jatkosarjakuvaa jonka nimeä en millään muista, luin niitä siis joskus 90-kuvun alussa kesän aikana pinoittain. Saunassa on sellainen semiummehtunut tuoksu, mikä nyt hitaasti ränsistyvässä vanhassa saunassa on. Noh, taas takaisin asiaan.

Mäntysuopakin passaa mökkisaunalle, ja täytyy olla melkoinen kiiltopalli jos ei ole koskaan vetänyt itseään puhtaaksi mäntysuovalla ja kunnon pesusienellä. Ei niin että se olisi itsessään joku miehisyyden mitta, ihan vain yksi palanen perinteitä ja maaseutua, sekä mökkeilyä, hetken taukoa aherruksesta tai taivaltamisessa metsällä ja kalavesillä. Hyvä palanen, sillä eikös ole niin että olit sitten kaupungista tai maalta niin kyllä lavatansseihin tai sittemmin diskoihin ja konsertteihin ole parempi lähteä kun on oppinut erottamaan itsensä edes pieneksi hetkeksi elämän fyysisestä Jukolasta, siis pellolla tai toimistossa puurtamisesta ja paskanhajusta? Sanokaa mitä sanotte tuoksujen vaikutuksesta pariutumiseen mutta ei kukaan halua paskanhajussa paritella...nooh, takaisin asiaan.

Millainen on hyvä sauna?

Noh, nyt tulee jo ajateltua liikaa kun ensimmäisenä tulee häkäpäästöt mieleen. Ei vaan, kyllähän teknisesti tärkein juttu on aina ilmanvaihto. Kunnon saunassa kun ei ole tarkoitus kitua liikaa, vaan nimenomaan nauttia siitä kun on siinä kivun ja rentoutumisen rajamailla, mutta kuitenkin niin että pystyy hengittämään koko ajan. Niin että se ruoskiminen on sellaista sopivan hellää, siis sattuu! En ymmärrä liiallista urheilua, ymmärrän sen että höyrypiiska ruoskii ajatuksiin asti niin että saunassa voi mennä itseensä...vouhottajaksi en rupea.

Muuten en oikeasti rupea luettelemaan liian tarkkaan saunan ominaisuuksia. Kaikissa ei ole hyvä saunoa, mutta jos homma toimii kohtalaiseksi sitä nauttii kunnon kapisesta eräsaunasta, punttisalin kliinisestä versiosta, tai vaikka puolentoista perseen kaupunkisaunasta. Hetki ja seura, saunan löylyt ovat tärkeät. Kyllä, osaanhan ei mahdu enempää kuin puolitoista persettä kerrallaan...miehet kun ei ainakaan viitsi istua liikaa sylikkäin. Toivottavasti. Saunaan tehdään silti aina tilaa halukkaille.

Minkälaisia ovat hyvät saunakaverit?

Niin asiasta josta mainitsin aiemmin - vouhottajat. Joka suvusta löytyy omat jästipäävouhottajansa, edesmennyt mummoni siskon aviomies, Paavo, oli tällainen, sodassa ja sen jälkeen rautateillä sitkeästi hommia paiskinut teräsmies, hengitti omat asbestinsa ja nukkui pois pari vuotta takaperin, kaikin puolin upea äijä, mutta saunatouhuissa oli perinteinen "aina viimeisenä lähtevä vouhottaja". Oma isäni muistaa tällaiset ja muistaa muistuttaa aina myös pikkuasioista kuten kenellä oli joku sinällään harmiton mutta vittumainen tapa...ihmisen muisti lokeroi tämmöisiä pieniä juttuja, jossain vaiheessa sitä unohtaa oman nimensäkin mutta muistaa minkänimisestä kaupasta Kokkolassa sai parhaat Bebe-leivokset. Heh.

Muuten arvostan eniten, oikeanlaisia kavereita, kimalaisia tai miespuolisia kamuja. Oikeanlaisia kavereita elämässä ovat, olen huomannut, eniten ne jotka soveltuvat monenlaisen elämän saunan lauteille. Ne jotka soveltuvat mukaan monenlaiselle reissulle, ne joita ei näe pelkästään yökerhossa notkumassa, saman jutun kanssa. Ne joiden kanssa uskaltaa lähteä monenlaiseen pippaloon, tai reissuun, ulkomaille tai kotimaahan. Niin, ja joiden kanssa voi lähteä toteuttamaan enemmän tai vähemmän hulluja ideoita...kuten krokettikisoja...ja siitä se lähtee. Hyvä ilta saunoen ja siihen päälle pikku näkäräinen, hiukan evästä ja hetki istuskelua takapihan terassilla, takkahuoneessa tai mäkin kuistilla. Hienoa.

Mitä muuta saunomisesta?

Mieleen tulee muitakin juttuja, ja reissuihin liittyviä, mutta niistä täytyy kertoa toisella kerralla. Rakensimme nimittäin Tanskan ensimmäisen vuoden aikana Horsensiin kunnon suomalaisen saunan entisen lihakaupan tiloihin! Sinivalkoiset laatat viimeisen päälle, jumalauta, sitten hirsistä tehty pöytä takapihalle minne jämerät portaat veivät. Noh, monen mutkan jälkeen sitä saunaa ei enää nykyään valitettavasti ole, mutta kerron sen jutun myöhemmin.

Hauskaa juhannusta, hyviä löylyjä kaikille DK:n jäsenille ja lukijoille! Toivottavasti kuulemme hyviä juttuja saunaan ja saunomiseen liittyen!

Golden AWe
Elämäntapatoimittaja
DK-News
Tänne voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!