MM-kroketti Nallikarissa 2008

Terveisiä Oolystä. Näpyttelen kalsarisillaan veljen kämpiltä, nuorikko nukkuu orastavaa darraansa tuossa lattialla, vooi.

Kisat on saatu käytyä onnellisesti läpi ja voittajakin selvitettyä, ja tällä kertaa pääsin kultakantaan itsekin, Master Godin ja Nuorikkokimalaisen kanssa, nousimme alun takeltelujen jälkeen selkeään voittoon.

Eilinen päivä käynnistyi sillä että DK:n VR-ryhmä (pak, SuSa, Jatiina, Tilatiili) saapui ennen kymmentä Master Godilla vahvistettuna Haukiputaalle. Olimme nuorikon kanssa silloin vielä mökillä joten ryhmä siirtyi keskustan tasokkaaseen Vinttipubiin jossa aurinkoiselle toisen kerroksen parveketerassille tarjoiltiin oluttuoppeja hintaan 2,50. Saavuimme riisipuuron ja suihkun jälkeen paikalle ja Tilatiili sanoi että olen muuttunut heti eri näköiseksi kun pääsen kotipaikkakunnalleni. Liekö johtunut eniten komeasta Ford-lippiksestäni. Terassilla eräs nainen jutteli onnitellen vieraita siitä kuinka Oulussa vieraisiin suhtauduttaisiin kopeammin. Olutta kului vielä lisääkin. Näin terassilla yhteensä viisi entistä jalkapallo-/jääkiekkojoukkuetoveriani tiukassa nousussa, kajareista paahtoi tiukka metalli ja karaokepuolella veti paikallinen sakki jo ennen kahtatoista Nothing Else Matters! Asennetta. Ystävällinen baarinainen otti lisäksi mielellään matkaväen kapsäkit turvaan kiertokävelymme ajaksi, asiakaspalvelua jos jotain!

Siirryimme kiertokävelylle, Tour Haukipudas. Ensimmäinen ja tärkein nähtävyys oli heti kulman takana, arviolta 25-vuotispäiviään viettävä HELLOWEEN-graffiti. Ryhmäkuva oli mitä oivallisin ottaa tuossa ja lienee näkyvissä myöhemmin valtuustopuolella. Tämän jälkeen nähtävyyksiä olivat mm. tikapuut Kunnantalolla, ne joilta putosin kännissä vuonna 1995. Pistäydyimme kirkolla, jonne emme nyt päässeet komeita maalauksia katsomaan joidenkin hautajaisten vuoksi. Otimme silti kirkkorannassa tömpsyt, rantahan oli siis Kiiminkijoen ranta, tuo alkuasukkaiden aikanaan Mikko Alatalon hienon biisin mukaan nimeämä joki. Keskusteluja käytiin myös siitä kuinka hienoa on kun on joki joka virtaa merestä pois päin. Piipahdimme myös mm. polttamassa tupakit yläasteen tupakkapaikalla, toteamassa kuinka koulut käydään Haukiputaalla vastapäivään, tiirailemassa futisturnausta, vilkaisimme sahtipiilometsäämme, ja niin edelleen. Siitä, mistä kentän kopin ikkunasta minut aikanaan pää edellä kännisenä tiputettiin tullaan muuten järjestämään äänestys ja arvaus-kisa DK:ssakin. Kaarsimme takaisin keskustaan päin ja kokosimme krokettivermeemme. Toki nautimme myös paikallisessa anniskeluravintola Navetassa olutta hintaan 2,50 per tuoppi. Paikalla kävi myös Tackla-mies, mies jonka takki oli vuosimallia 1991, jääkiekon MM-kisat, lipuissa myös Neuvostoliitto.

Tilasin muuten terassilta myös junalippumme sunnuntaille. Myyjä oli leppoisalla päällä kuten mekin, ja oli mielissään kun en "tullut lankoja pitkin", kuten jotkut kiukkuisat asiakkaat. Sanoin myös että "haluan istua sen opiskelijan vieressä". Terassilla ollut porukkamme nauroi asialle luullen sitä homovitsiksi, oikeasti olin tarkoittanut nuorikkoa, unohtaen että Tiilis on myös opiskelija. Tämä saatiin onneksi setvittyä. Nautimme lounaan Pelipiste Burgerilla joka on Haukiputaan paras, ja eräs Suomen parhaita grillejä. Makkaraperunoissa makkarat ovat oikean kokoisia, mausteita ei pihtailla, eikä maistuta eineksille. Siirryimme kauppojen kautta tilataksilla Nallikariin.

Sää oli tuolloin hieman kolea ja puolipilvinen, sateelta kuitenkin vältyttiin. Loimme rataprofiilin sopivan haasteelliseksi ja vaihtelevaksi, tällä kertaa ei ollut pitkää ruohoa hidasteina, sen sijaan puita, pieniä ylä- ja alamäkiä oli mukana, samoin ensimmäistä kertaa hiekkaa, mikä oli ainutlaatuinen tilanne. Ei niin etteikö hiekkaa löytyisi Oulun ulkopuolelta, mutta aiemmissa kisoissa samanlaista rantahiekkaa ei ole nimenomaan pelialustana ollut. Hiekka on itseasiassa ihan mukava lisä, pallo ei loppupeleissä karkaa hienolla hiekalla liikaa, vaan pysyy aisoissa ylämäessäkin. Koko rataa tosin ei varmasti jatkossakaan tule hiekalle sijoittaa mutta mielenkiintoinen kokeilu. Nautimme virvokkeita ja aurinkokin hiipi esiin. Naurua riitti, vielä tässä vaiheessa. Kilpailun aikana toki saimme aikaan myös kiivaita väittelyitä, toki vain laupeasti, eniten väittelyn innosta. Lämmittelimme beach volleyta pelaillen, lihakset vertyivät merituulessakin, eikä tämä nyt ollut mikään kansanedustajalorttoon liittyvä seksistinen tölväys.

Joukkueita mukana oli tällä kertaa neljä, kisailijoita yhteensä 14 kpl. Joukkueita olivat Siskonmakkarakeitto (ilman makkaraa) joka koostui Pisinkimalaisesta ja siskoistaan, Krokettikerho Rai-Nea Krokkets-lipun alla (Tiilis, SuSa, Jatiina, pak, varmistatko Tiilis tuon joukkueen nimiasian?), Haukiputaan Ahmat (Pete, Make, Linko, Sube) ja FinEst Glope (GA, MG ja Nuorikkokimalainen). Ahmat otti alkupuolella kisaa tiukan johdon, Krokketsien tullessa perässä, mutta kolmannelta portilta lähtenyt Master Godin ilmiömäinen neljän lyönnin sarja nosti joukkueemme taistoon voitosta. Siskonmakkarakeitto ajautui heti alussa vaikeuksiin sillä ainoastaan Pisinkimalainen on kokenut krokkaaja, muiden siskosten ollessa varsin tuoreita lisäyksiä krokettikantaan. Asennetta toki piisaa ja jatkossa odotettavissa parannusta.

Kisan urheilulliset kiistelyt koskivat tällä kertaa porttiasiaa. Säännöistä tarkastimme kuitenkin sen, että jos lyödessä irroittaa mailallaan portin vahingossa tai tahallaan, läpilyöntejä ei hyväksytä mutta pallo jää paikalleen, siis sinne minne se on lyöty. Toinen pieni kalabaliikki saatiin aikaan kun eräs humalainen potkaisi portin irti. Tähän ei sääntökirjassa tarkkaa mainintaa lue, ainakaan virvokkeiden tai promillemäärän suhteen, mutta siitäkin selvittiin.

Hiekalle saapuessa pääsimme johtavan joukkueen kantaan. Siellä tapahtui sitten myös ratkaisu, sillä Krokkets oli tässä vaiheessa jäänyt jo ruohoporteille ja Ahmat takelteli parin portin kanssa. Määrätietoinen Glope-joukkueemme sensijaan pääsi etenemään semilestatyylillä (ei liikaa riskejä) pätevästi ja karkasimme johtoon. Nuorikkokimalainen oli lopulta se joka lopetti julmasti spekuloinnit kisan voittajasta, lyöden aatteen värisen punaisen pallomme päin tappia, siis sitä puista. Tässä vaiheessa vain voittoa tavoitellut Ahmat nosti kädet pystyyn, ja hopealle nousi Krokkets.

Kisan komeimman yksittäisen lyönnin sanoisin olleen jatiinan kahdeksanmetrinen sivallus. Master Godin neljän lyönnin sarja taas oli ratkaisevassa asemassa myös voiton kannalta, ojentaisin siksi MVP-pokaalia sinnepäin.

Voittajajoukkueelle oli tänä vuonna varattu maineen ja kunnian lisäksi Antti Halkon "Laitetaankos pesä"-kirjapalkinto, teoksesta löytyy kymmenien muiden kottaraisten ja hiirien lisäksi mm. kimalaisen pesä-ohjeet.

Kisojen aikana ja jälkeen paikalla kävi yleisöäkin jonkun verran, leirintäalueella majoittuneita, rullaluistelijoita, lenkkeilijöitä, myös jokunen Jatkiksesta tuttu tyyppi piipahti paikalla, jokunen myös liittyi juhlimaan koko illaksi. Kisan jälkeen nautimme känkkytaksin tuomia känkkyjä sekä kebapeja, virvokkeita, kaunista ilta-aurinkoa ja toistemme seuraa. Rannalta löytyi myös Juha Hiitelän kainaloryijy, mikä tosin oli shokeeraavaa, se näytti ihan kuivaneelta merilevältä. Queenia laulettiin, sekä kuulimme myös jokusen runon. Pelasimme myös lisää beach volleyta, vastassa lauma lestadiolaisnuoria. Tavaroita eikä ihmisiä hävinnyt ainakaan tällä haavaa, toivottavasti tilanne oli sama loppuun asti. Puolenyön maissa siirryimme osa nukkumaan, osa kaupunkiin, jossa oma osiomme vietti iltaa Hevimestassa. Goottejakin riitti. Nuorikko ehti hieman heikkoon happeen, itse olin varautunut Fernet Brancalla, taas. Auttoi jo ennen kuin edes pulputti.

Kaikenkaikkiaan kisat olivat odotetusti hieman pienemmät kuin esim. Turengissa, upea paikka, sääolosuhteet, ja hyvä henki tekivät kisoista kuitenkin erittäin onnistuneet. Beach volley ja Haukipudas-kierros loivat toivottavasti myös kaukaa matkanneille hieman lisävirikettä. Ensi vuonna lienee paikallaan taas siirtyä etelämpään, jahka innostuneita järjestäjiä löytyy. Oli jälleen puhetta myös Ahvenanmaan kiinnostavuudesta pelipaikkana, sekä länsirannikosta yleisesti. Näistä tosin voimme jatkaa sitten toisessa ketjussa puhetta, nyt kiitän Ulria järjestelyistä, ja kaikkia osallistuneita sekä sivullisia mukana olleita ja piipahtaneita mukana olemisesta, pidetään Krokkets-lippu korkealla jatkossakin! Missäs lippu muuten...perkele, sehän oli Tiiliksen mökillä! Virallinen maila oli kyllä mukana. Tänään Pendoliinolla etelään ja kuvia tulossa.

Porot vaikenee.

Golden AWe
JTK ja DK-toimitus

Täällä tapahtuman kulusta ja jälkimainingeista lisää