Anssi Tieranta Fan Club

Niin, lähdetään liikkeelle ensinnäkin Anssi Tieranta Fan clubin säännöistä. Eli siitä, että tässä klubissa ei käytetä rumia sanoja eikä haukuta ketään, ei varsinkaan Anssia. Siinäpä ne säännöt olivatkin. Se, joka ei näitä noudata, saa turpaansa minulta omakätisesti. Ja se ei olekaan ihan mikään pikkujuttu, kuten monet palstalaiset tietävätkin.

Eli Anssi Tieranta, jääkiekkoilija.

No, ei hänestäkään sitten sen enempää, vaan paneudutaan siihen, miksi tällaisen ketjun pitkän harkinnan jälkeen päädyin avaamaan. Pääosin sen takia, että miehet ovat tunteettomia sikoja, ja me naiset taas ymmärtäväisiä ja huolehtivaisia olentoja, jotka puolustavat aina heikoimpia. Vähän niin kuin Robin Hood, otamme rikkailta ja annamme köyhille. Miehethän eivät tämänkaltaiseen toimintaan kykene, koska he ovat ensinnäkin hyvin usein sokeita puusilmiä ja haluavat olla vain hyvien kavereita. Vähän niin kuin koulukiusaajat ala-asteella.

No, tämä naisellinen huolehtimis- ja hoivaamisvietti tulee esille joskus myös jääkiekkoa seuratessa. Siitäkin huolimatta, että jääkiekko on testosteronia tihkuva miehekkäiden äijien laji, jossa eivät itkijät pärjää. (toim.huom. itkijällä ei nyt tässä viitata kehenkään yksittäiseen pelaajaan, jota kaikki valmentajat muka kiusaavat). Nimittäin silloin, kun miehet kannustavat ja kehuvat selkään taputellen niitä pistepörssin johtajia ja muutenkin yleisesti parhaina pidettyjä, kallispalkkaisia pelaajia, niin me ystävälliset ja lämminhenkiset naiset huomaamme myös ne näkymättömämmät puurtajat ja ne, joita on kaikkien ryhmässä helppo pilkata.

Ajatellaan vaikka sellaista tilannetta, että joku pienipalkkainen rivipelaaja tekee jonkun virheen, lyö vaikka paniikkitilanteessa omasta päästä kiekon laidan yli jäähyn arvoisesti ja oma joukkue joutuu tästä alivoimalle, mitä tapahtuu katsomossa? No, kaikki kaljamahaiset rumat ukot alkaa huutaamaan kyseiselle pelaajalle sellaisia hävyttömyyksiä, että ihan omia korviakin punottaa ja lähellä lapset ihmettelee suu auki.
No, seuraavassa erässä sitten eräs 150 000 euroa kaudessa nettoava superstarba ei viitsi niin hirveästi puolustaa tai tehdä muutakaan, kun pelikin pyörii omassa päässä, eikä hänellä ole siellä niin hirveästi tekemistä, ja kun kiekko vahingossa tulee hänelle suoraan lapaan, niin hänhän tietysti lyö sen laiskasti ja huolimattomasti reunan yli ja pääsee jäähyaitioon huilaamaan. Mitä yleisö tekee? No huutaa taas rivouksia niin että itseä hävettää ja lapsia pelottaa, mutta ei suinkaan tälle pelaajalle, vaan tuomarille, joka taas kerran meni niitä sääntöjä noudattamaan.
No mitäs sitten? Siellä se rivipelaaja istuu korvat punaisena ja manaa, että miksi hän nyt tuollaisenkin virheen teki, ja yleisökin taas buuaa, hänestä tuntuu, että hän ei ikinä onnistu missään, eikä oikeastaan uskalla edes enää yrittää mitään. Itseluottamus on täysin mennyt, ja kun se loukkaantuminenkin on vaivannut koko kauden, niin onko siinä pelaamisessa mitään järkeä enää. Hän miettii uran lopettamista, ja harmittelee, ettei ole tullut hankkineeksi mitään muuta koulutusta, kun uran alku oli niin lupaava ja kaikki aika meni harjoitteluun. Vaihtoehtoina on sitten hakeutua kaverin baariin tarjoilijaksi tai paikallisen yökerhon portsariksi, elääköhän niillä palkoilla? Ja se loukkaantuminenkin, sehän voi vaikuttaa tulevaisuudessa vaikka mihin asioihin, kun ei sitä hoidattanut kunnolla vaan halusi olla joukkueelle avuksi ja pelata. No, kaksi minuuttia on pitkä aika istua ja miettiä syntyjä syviä. Jäähyn päätteeksi tämä rivimies on kuitenkin saanut itsensä koottua, ja jäälle päästyään pelaa elämänsä vaihdon. Ajaa koko liigan kovimman jätkän katolleen ja ei mene liigan taitavimman pelaajan harhautuksiin, vaan hoitaa kiekon varmasti omilleen. Sitten hän menee vaihtoaitioon, ihan vain tullakseen kohta takaisin jäälle kuuntelemaan yleisön älykkäitä ”Tuu pois sieltä, siellä on peli”-huutoja.
Se stara puolestaan kampaa jäähyaitiossa hiuksiaan ja laskeskelee, että kannattaisiko ensi viikolla ostaa uusi Cadillac vai Hummer. Tietysti voisi vaikka vaimonkin viedä johonkin viikonloppureissulle, jos ei tarvisi koko ajan pelata. Ja perkelettäkö se yleisökin koko ajan mylvii, häiritsee staran ajatuksia. Tosin oikeassahan ne ovat, kyllä tuomari tosiaan nuija on. Ja hups, vastustaja tekikin ylivoimamaalin, joutuu menemään taas kentälle, kun jäähy loppui ennen aikojaan. Valuessaan vaihtoaitioon stara kuitenkin vielä huutaa tuomarille hävyttömyyden ja haukkuu huonon alivoiman pelanneet ketjukaverit. Pelin lopussa se rivipelaaja onnistuu pelaamaan kiekon suoraan staran lapaan, ja tämä saa laittaa kiekon tyhjään maaliin, ja sitten staraa taas juhlitaan suurena sankarina, ja hän pääsee pelin jälkeen samaan valokuvaan kirkuvien teinityttöjen kanssa.

Niin, siinä teille vähän jääkiekkoilijoiden elämää. Tästä syystä meidän ihanien ja huolehtivaisten naisten täytyy aina muistaa kannustaa niitä ansseja, atteja ja akeja. Rikkailla ja kuuluisilla kyllä riittää kavereita teistä putkiaivoisista miehistä, mutta tärkeämpää olisi kuitenkin tukea ja kannustaa vähän huonompiakin. Ja juuri siitä syystä:

ANSSI TIERANTA FAN CLUB – HEIKOIMPIEN PUOLELLA

Metsänpeikko
DK-News

Täällä voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!