DK-pikkujoulut 2008

Pikkujoulut, oooOOOoooh!

Itsehän tulin kyseisiin kekkereihin suoraan pappani hautajaisista, mutta ei siitä sen enempää. Pärjäsin oikein mainiosti. Ajomatka Hämptoniin nyt oli ehkä hieman ikävä, sumuinen keli ja niin edelleen, ja olin perilläkin myöhemmin kuin kuvittelin. Mutta ei se mitään. Löysin hyvin sihteerini quiet daysin miehen asunnolle, ja hyvä olikin, että löysin, sillä edellisiltana lataamastani kännykästä loppui akku koko ajan, kun yritin soittaa. Vaihdoin vaatteet, ja laitoin kampauksen kuntoon, yritin myös meikata, mutta kyseisen asunnon wc-tiloissa oli niin huono valaistus, että ajattelin meikkaavani vasta juhlapaikalla. En tosin meikannut sielläkään, mutta ei se mitään, olenhan muutenkin niin vitun hyvännäköinen.

Autonkuljettaja käytti meidät kaupassa ja Alkossa, ja sinne menivätkin ainoat rahani koko reissun aikana, yhteensä ehkä noin 15 euroa. Löysimme juhlapaikan, jossa heti välittömästi aloimmekin juomaan itseämme mukaviksi. Tai minä ainakin, niistä muista tiedä, kai ne selvin päin oli. Eiku… Lähes koko juhlaväen saavuttua paikalle, aloitimme SuSan organisoiman kisailuvisailun. Tehtävänä oli yhdistää tv-sarjoja ja roolihahmoja ja näyttelijöitä toisiinsa SEKÄ nimetä suomalaisia NHL:ssä pelanneita pelaajia, joiden etu- ja sukunimet alkavat samalla kirjaimella. Ja jos en nyt aivan väärin muista, niin voitin tuon jälkimmäisen osion ylivoimaisesti, siis minä, nainen, voitin kaikki miehet ja pojat ja muut naiset. Pelaajia on yhteensä 11, ja itse tiesin kahdeksan, Ari Ahosta ei hyväksytty koska on ollut vain luukkuvahtina, ei jäällä. Ensimmäinen osiokin meni ilmeisen hyvin, voitin nimittäin koko paskan. Palkinnoksi sain etelänmatkan, auton, kesämökin, taulutelevision ja Foster’s-paidan. Tosin se Foster’s-paita taisi olla ihan vaan sovittu tuliainen minulle, ja muut palkinnot huijasin. Sen sijaan sain kyllä hillittömät aplodit, ja varauksetonta ihailua koko illan. Bonus-tehtäväksi mörkö oli laittanut tuohon visailuun lintulajit, jotka ovat myös verbin käskymuotoja. Itse en kyllä keksinyt yhtään, mutta salakuuntelin muutaman ja vastasin “närhi, kurki”, tiilis ja boreham ja joku kolmas kai voittivat sen osion. Katsoimme myös teksti-tv:ltä kuinka Ässät voitti Kerhon Porissa, ja lauloimme hieman Patasydäntä.

Tilatiili juonitteli pääni menoksi jotain, pöydän toisesta päästä katseli viekkaan näköisenä, ja tuli sitten ilmoittamaan vievänsä minut Karhu-patsaalle, ja johonkin luolaan, vai mihinköhän se oli… Loppujen lopuksi kyseiselle kulttuurikierrokselle lähti sakkia kaksi autollista, ja me tytöt emme edes korkkareissa ja muissa saapikkaissa sinne alas luolaan lähteneet. Kuvia piti sitten ottaa karhukyltin vierestä, kun en Karhu-patsaan luo suostunut laskeutumaan. Suosittelen muuten lämpimästi tarkastamaan kengänpohjat aina reissuun lähtiessä. Itsellänihän olivat molemmat saappaat pohjasta rikki, ja siinä sitten ihmettelemään, että mikäs nyt on kun on sukat ja sukkahousut aivan märät. Onneksi oli vaihtosukkia mukana, mutta saapa nähdä mikä on saappaiden kohtalo. Haisevat nimittäin juuri nyt aika hemmetin herkulliselta kastuttuaan ja kuivuttuaan useaan kertaan. Ja ne on vielä niin hyvät saappaat, kun ei oo ees korkoja, yhyy…

Palattuamme kulttuurikierrokselta oli takkahuoneella jo krokettikisa täydessä vauhdissa. Pakko myöntää, että ei mitään hajua, että kuka pelasi missäkin joukkueessa, tai mikä oli se kakkosjoukkue, joka ilmeisesti voitti… Mutta hyvinhän se sujui, ja hauskaa oli. Syötiin ja juotiin, jotkut jopa grillasivat takassa, ja osa pojista saunoi. Alastomuutta, yök! Itselläni oli tässä vaiheessa aikamoiset säädöt sihteerini ja muiden asianhoitajien kanssa, puhelimet kävivät kuumina ja asioita järjestettiin. Itse kun harvemmin hoidan mitään omia asioitani, vaan mielummin laitan kaverit asialle. Annoin myös neuvoja tiilikselle hevosten lisäännyttämiseen, ja nyt asiaa tarkemmin pohdittuani voin kertoa, että paras mahdollinen vaihtoehto suomenhevosratsun lisäännyttämiseen on luonnollisesti Pipo, mutta ei se mainittu vaihtoehtokaan nyt ihan susi ole, tosin itse en käyttäisi, koska parempiakin on saatavilla.

Kellon lähestyessä puolta kahtatoista komensin “saatanan runkkarit” ystävällisesti siivoamaan, ja yhteisvoimin saimmekin mökin melko siistiin kuosiin. Mitä nyt yksi ulko-ovi poistettiin saranoiltaan, mutta sekin asia kääntyi hetken säätämisen jälkeen parhain päin. Porukka hajaantui, osa meni Aulangon hotellille, ja meidän jengi sai muutamien puhelinsoittojen jälkeen kyydityksen Turengiin, ja luonnollisesti Meskuun. Ihan kiva, että toisilla meidän jengiläisillä oli niin paljon rahaa, että ei tarvinnut itse maksella mistään, olikohan siinä nyt sitten se kuuluisa “pöytä valkoisena”..? Pummina on kiva olla, ja se onkin meidän opiskelijoiden etuoikeus, yhteiskunnan varoilla elämisen lisäksi. Mesku oli niin Mesku, Tinakenkätyttö veti koko tanssilattian täyteen ja taisi meidänkin pöydässä jokunen ääni nousta kyseisen biisin kohdalla, kun taas uusimpien biisien kohdalla kukaan ei edes tanssinut. En mäkään tanssinut kuin yhden Rammsteinin biisin, oli pakko nimittäin juoda, ja keskustella henkeviä, koko ajan. Vähän hauskaa, kun porukka on stalkannut juttujani Facebookissa tai ponitallissa, ja tulee kyselemään Piposta, hevosesta, ihan loistavaa! Oikeesti. Viimeisenä hitaana soi Celine Dionin My heart will go on, jonka olin luvannut kai vetäistä yhden rahamiehen kanssa, mutta jostain syystä hän oli siihen mennessä ehtinyt poistua… Että sori vaan, ehkä joku toinen kerta sitten.

Loppuun asti oltiin, ja sen jälkeen vielä syömään. Tässäkin vaiheessa kannatti olla pummi, hammu lahjoitti pizzan. Ei kylläkään omaansa, vaan erään huonovointisen toverimme pizzan. Ja pizza tosiaan jäähtyi, mutta saihan sen sitten mikroon. Ja sitten nukkumaan. Laitoin aamulla ylleni sen palkintopaidan, olinpa hyvännäkönen, kampausta vähän ojennukseen ja olin ihan niinku oikea Foster’s-typy. Eiku… Suosittelen olemaan meikkaamatta, kivempi herätä aamulla. Päivällä palauduin takaisin sihteerikön residenssille, illan kuulumisten vaihtoa, ja sitten piiiiiiiiiitkä kotimatka Poriin. Ja hengissä siis ollaan. Kiva.

Niin, yhteenvetona voisin sanoa, että olipa taas huikeat kekkerit, kuten DK-kekkereillä on yleensä tapana olla. Hauskaa oli ja pidettiin, ja oli kiva nähdä taas tyyppejä. Suuri kiitos ensinnäkin kaikille paikalla olleille, ja seuraan liittyneille. Ja erityiskiitos pakille, joka hoiteli JTK-hommien lisäksi myös jälkipyykin todella ammattimaisella otteella. Ja lisäkiitos kaikille juottaneille ja syöttäneille ja majoittaneille ja kuljettaneille ja seuraa pitäneille ja muuten vaan huolehtineille. Ja loppukiitos hammulle, joka on sekä enkeli, että muutenkin aika huikea mimmi, siitä pienestä MIINUKSESTA huolimatta. Ootte te ihquja kaikki!

metsänpeikko
DK-News

Täällä suunniteltiin ja on käyty keskustelua tapahtumasta!