- DK etusivu
- Päätoimittaja puhuu
- Kiekkokirjoitukset
- Musiikkijutut
- Muut kirjoitukset
- DK-tapahtumat
- DK:n historiaa
- Tärkeitä linkkejä
- Foorumit
Lätkämatsissa paikan päällä
Lupasin lopettaa lätkän seuraamisen tämän kauden osalta jo aikapäiviä
sitten, mutta kun Espoossa oltiin lähes kultaa huuhtomassa niin pyörsin
päätökseni ja niinpä viime torstaina auto starttasi kohti paikallista
New Jerseya, joka suomeksi tunnetaan uutena rotsina. Tapiolan alikulun
kohdalla tuli esille hehkutus kaupungin 550v historiasta, mutta kuten
Wikipedia tietää kertoa niin se on aikalailla kalavale koko juttu.
Kaupunki on perustettu 1972 ja sillä sipuli. Samalla tavalla lyhyt
historia on Espoon Bluesilla, mutta ei anneta sen haitata
otteluelämystä.
Tapiolan Stockmannin ja Etolan kohdalla aloin
myös huomaamaan sen, että jotain erityistä on tapahtumassa. Ruuhkaa
alkoi olemaan ja huomasinkin melko pian, että espoolaisten sisäpiiri
auton jemmamestat ovat täynnä, joten joutuu ajamaan sinne itse pellolle
päin. Sitten vanha kikka käyttöön eli ajo Esport Centerin parkkikselle
ja salikortti esiin. Näin ollen saa ihan mestoille auton tosikätevästi
ja voi yhdistää matsikäynnin salikäyntiin tai vaikkapa pelkkään
saunomiseen. Nyt en niin tehnyt, sillä olin jo sinä päivänä treenannut
kahta lajia saunoen molemmilla kerroilla. Siitä sitten parkkiksella
hyppy aidan yli ja olinkin jo lähes hallin pihalla.
Lähtökohta
hallille menemisessä oli se, että olen Bluesin puolella, joten päädyin
enemmänkin espoolaisen pursiseuran henkiseen pukeutumiseen. Henri Lloyd
oli päivän sana. Hallin ulkopuolella oli viihtyisä tunnelma, kun
huomasin, että hallille on tullut hyvää jengiä. Oli turboporschea etc.
kalustoa eli vitundemareiden määrän arvioin tulevan olemaan alhainen.
Olin kuitenkin osittain väärässä. Sisäänkäyntien ulkopuolella alkoi
nimittäin KPK-jengiä näkymään. Törmäsin lappalaiseen agressiiviseen
poikabändiin. Yhdellä oli joku irokeesi, jossa oli kimalletta ja
toisella oli sellainen turkkilaishenkinen ulkolaitoja kiertävä parta,
korvis, joka näytti lihanuijan nuijaosalta sekä paita, jossa luki
selässä Golde 83. Se bändi lauleskeli "Espoo ei ole kaupunki, siellä ei
ole keskustaa". Poliisia ei ollut paikalla pamputtamassa tätä riehuvaa
bändiä ja ovellakin Barona-jannut keskittyivät enemmänkin vahtimaan
rouvien käsilaukkujen sisältöä, joten vitutus oli aika melkoinen.
Halusin nähdä oikeutta. Siinä vaiheessa tekstasin Tilatiilelle, että
tämä ilta ei tule päättymään hyvin.
Kun olin hallissa sisällä
niin tilanne muuttui valoisammaksi. Heti alussa törmäsin IFK-faniin.
Kyseessä oli joku nuorehko, mitä ilmeisimmin ulkonäöstä päätellen
jedalainen skiglaajajannu. Ihan varmasti parin vuoden sisällä
Hankenilla. Hän sanoi, että täällä on enemmän IFK-faneja kuin
bluesilaisia. En tiedä oliko niin, mutta tosiaan eräs toinen henkilö,
jonka kanssa olin aiemmin jutellut, sanoi, että hänelle oli sama kumpi
olisi mennyt jatkoon IFK tai Blues. Eli ehkä se oli niin, että IFK
henki oli käsin kosketeltavissa. Ja KPK:ta ei näkynyt hetkeen lainkaan.
Kello
oli jo vartin yli. Olin tullut hallille oletettua myöhemmin. En siis
kokenut ehtiväni jäädä alas liiaksi hölmöilemään. Piti tutustua
halliin, koska olin ensimmäistä kertaa elämässäni yläkatsomossa
Länärillä. Tai yleensä katsomossa. Aiemmin kokemusta vain yhdestä
aitiosta pari kolme kertaa ja kaikki muut kerrat ruokaillut Offsidessa.
Olin luonnollisesti onnistunut ostamaan lipun (403) niin, että samassa
päässä hallia pitäisi olla Blues kannattajat. Toki sekin idylli särkyi
jossain vaiheessa, kun pari isäntää jostain Kuusamosta tuli samaan
riviin muutaman paikan päähän. Pelin alkuun oli toki vielä aikaa.
Löysin
paikkani. Paljastui, että edessäni oli noin 4-5 saksankielistä miestä.
Olivat jättäneet puvuntakit pois, mutta muuten vähän virallisennäköisiä
edelleen. Kuulostivat saksalaisilta, mutta kun hehkuttivat Brückleriä
niin oli pakko kysyä, että ovatko Brückler-faneja Itävallasta.
Keskustelukumppanini sanoi, ettei edes tiennyt Brücklerin olevan
itävaltalainen ja sanoi, että hän on itse Berliinistä. Pukeutumisesta,
Bluesin kannattamisesta ja taskulaskinmallisista Nokioista oletin
ryhmän olevan Nokia Siemens Network -jengiä. Kerroin Brücklerin olevan
Arnold Schwarzeneggerin tapaan Grazista ja miehet todella antoivat
Brücklerille koko ajan todella kovat suosionosoitukset. Blues-fanit
ovat kansainvälistä porukkaa ja nimenomaan saksalaisia.
Sitten
piti olla vuorossa kansallislaulu. Jonkun Jean S hemmon piti se
suorittaa, mutta vituiksi meni. Missä miehet ratsastaa -jengi pilasi
sen huutamalla päälle pohjoista. Oli pakko uhkailla niitä
kuusamolaisia. Lähes samaan aikaan kun uhkailin, havaitsin, että
toisellakin puolella muutaman penkin päässä parin espoolaisen
teinitsigun takana oli aito KPK. Kärppäpaita, ei hiuksia, mutta
helvetinmoinen karvainen jätskitötterö tungettu leukaan. Sen jälkeen
katsoin ympärilleni ja näin hieman alempana pari KPK:ta lisää. Yhdellä
oli turkoosi Jokerit Erik Hämäläinen #37 paita, Martin Beckin naapurin
hiusten väriset hiukset luonnollisesti KPK-ponnarilla ja parralla.
Hänen kaverinsa oli Mikko Luoma -tapparapaitainen. Onneksi olivat
Bluesin puolella. Ristin heidät Kurvin kundeiksi.
Peli alkoi.
Ensimmäinen erä oli yhtä maalia. Blues oli erittäin hyvä, mutta
tehoton. Vieressäni istunut n. 50 vuotias espoolaismies manaili koko
ajan maagisen Ben Eavesin puuttumista. Lisäksi hänen hampaissaan olivat
erityisesti pitkiä kiekkoja lyövät pelaajat. Toisen erän lopussa mies
oli jo maansa myynyt. Sanoi, että bensa on loppu.
Erätauolla
siirryin lähimpään jonoon keittoa saadakseni. Palvelu oli todella
hidasta. Joka kiskassa oli vain 1 henkilö, joka sekä rahasti, että
hoiti ostosten hakemisen ja antamisen. Ihme, että ylipäätänsä sitä ehti
yhden epämiellyttävässä lödässä muovimukissa tarjotun Koffin kiskomaan.
Seuraavalla erätauolla tein saman, mutta silloin lähdin n. 30s ennen
summerin soimista, joten vältin ruuhkan.
Kolmas erä oli
katastrofi. Tiesin, että tulee takaisku, kun Brückler jähmettyi maalin
väärälle kulmalle. Loppu on sitten historiaa. Kertaakaan tuo yleisö,
joka oli hyvin mukana ja halli täynnä, ei saanut räjähtää riemuun ja
kun fanikatsomo ei oltu koottu mistään Kurvin kundeista, kun niitä ei
Espoossa ole, eikä oltu edes käyty Soukan tai Olarin ostareilla niin
siellä oli pyhäkoulumeininki päällä. Jotta olisi Kärppien
nihilistifanit pystytty laulamaan kumoon niin olisi pitänyt olla hieman
erityypin faneja mukana. Eniten minua ihmetytti, että Bluesin
fanikatsomojengi siirtyi lippuineen eripaikkaan 2. eräksi, joten se
yksi alue ilmeisesti seisomakatsomossa oli tyhjänä 1. sekä 3. erän.
Eikö Espoosta riitä molempiin mestoihin eri faneja.
0-3 tuli
niin se oli adios amigos ja lähdin lontustelemaan rappusia alas.
Alhaalla näin Blues fanishopin. En voinut ymmärtää, miksei sitä ollut
käytävien varrella mainostettu esim. nuolin tai miksei hallissa voitu
kuuluttaa, että jotain tuotteita on myynnissä. Tottakai olisin voinut
ostaa ennen peliä sen Blues Finaalit t-paidan, jos olisin tiennyt niitä
kaupattavan. En tietenkään ostanut matsin jälkeen, vaan kyllä 0-3
maaliin päättyi lajin seuraaminen tämän kauden osalta toisen kerran.
Pääsin
hallista ulos ja taas ulkona tsiigailin parkissa olevia autoja ja
ajattelin espoolaisia verrattuna joihinkin muihin niin kyllä tuli taas
sellainen hyvä fiilis siitä, että kuinka hyvää jengiä oikeasti
pääkaupunkiseudulla porvarit ovat. Tilatiili kyllä yritti puhelimessa
väittää, että olisi Oulussa nähnyt hyvääkin jengiä ja että kuulemma
vain kusipäät matkustavat tänne peleihin, mutten uskonut. Kaverini on
oululaisen kanssa naimisissa ja se ämmä on ihan spede. Vihaa meitä, kun
ollaan kapitalisteja. Se on itse joku vasemmistolakimies, opiskellutkin
Rovaniemellä ja ollut duunissa jossain Setassa kuten Halonen. Vittu
mitä jengiä.
Tuossa ottelussa oli aineksia kaikkien aikojen
espoolaiseksi illaksi. Eka erä oli niin hyvää peliä, että ellei Tarkki
olisi ollut maaginen, Blues olisi voinut ottaa hyvän johdon ja viedä se
2-2 tilanteessa jännäksi tuo sarja. Toki Clarken, Öhmanin ja Eavesin
puuttuminen näkyi, mutta siltikin tuo yleisö olisi ansainnut tuona
iltana enemmän. Kerrankin kunnon mieletön hysteria ja sitten ei tule
palkinnoksi yhtä ainoaa byyriä. Blues petti jälleen kerran.
Kirjoitan lisää, jos ja kun käyn toisemman kerran lätkämatsissa paikan päällä.
scholl
DK-News
Täällä voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!