Lapinlahden Linnut Diskografia Osa I: Kuoriutuminen

Päätin tässä taannoin, että voisin hiukan arvioida ja mietiskellä Lapinlahden Lintujen tuotantoa, joka on varsin laaja. Mihinkään huippusyvällisiin analyyseihin en lähde, enkä osaakaan mennä, mutta tuon joitain fiiliksiä esiin ja lyriikanpätkiä joissa on mieleenpainuvia juttuja. Niitähän kyllä riittää ja kaikkeen ei millään ehdi tarttuakaan. Joka tapauksessa ajattelin kaikki albumit käydä läpi jollain tasolla ja aukoa niitä, ehkä tuossa miettiessä itsellenikin avautuu ihan uusia asioita. Analysoimalla kirjoittaen huomaa itse usein, että havaitsee asioita jotka on aiemmin mennyt jollain tapaa ohi, kun saa jäsenneltyä ajatuksiaan. Toki mukana on runsaasti juttuja joita on tullut aiemmin kuunnellessa pohdittua lukemattomat kerrat. On näistä jauhettu kännissä ja selvinpäin kavereittenkin kanssa.

Aloitetaanpa siis ihan alusta ja hypätään suloisen 80-luvun puolivälin pyörteisiin:

Lapinlahden Linnut (1985)

Debyyttilevy Pedro Hietasen tuottamana on varsinainen suomalaisen huumorimusiikin klassikko ja jo tuossa vaiheessa poikien ideat oli todella rikkaita ja epäkorrekteja. Tällä levyllä Ari "Arvid" Kettusen sävellystyö on pääroolissa, mutta Pekka Hedkrokiltakin mahtuu yksi mahtava sävellys jo mukaan, eli Ojasta noustaan. Klassikko Tapio Liinojan osuvin ja napakoin sanoituksin, peilaillen hiukan yksitotisen maaseudun pojan sielunelämää:

"Ei maaseudun pojalla ole
hajua diskoista muista
huvit on tässä hanki ranteeseen ruista
seuraintalolla humpat vanhaintanssit
talon takana kossuineen Koskisen Anssit
yksissä miehin huikkaa tarjoavat
tummin elkein kun kylän tytöt
kansakoulusta tutut
ovat kaupunkiin menneet hepenein"

Itse levy alkaa mitä legendaarisimmalla kappaleella itsensä Heikki "Hiski" Salomaan laulamana, eli: Edes kerran. Riipaiseva tarina miehen sielunelämästä ja toimimisesta kauniimman sukupuolen kanssa, halut ei mene ihan yksiin, mutta rakkaus voittaa lopulta kuitenkin. Varmasti yksi tunteikkaimpia Hiskin laulamia biisejä. Pääasiassa levy koostuu tarttuvista ralleista, mitkä sopii hyvin humalailtojen laulukuoroihin ja bilemusiikiksi höpsöine sanoineen. Myöhemmin leimaa antanut vakavempi puoli ei vielä tällä levyllä ole niin vahvasti läsnä, paitsi ehkä Markku Toikan esittämässä gospel-henkisessä Ajatelkaa! kappaleessa, johon kuuluu myös Hiskin upea tulkinta Martin Luther Kingin puheesta. Tajutonta.

Kauniit sanat itse kappaleessakin:

"Yksin ikävä kaksin kaunis
painava on raskas kantaa
muistakaa muistakaa
kuolleina elävät"

Vauhdikkaita rokkiralleja on paljon mm. Ari Kettusen esittämä hillitön epäonnisen miehen balladi Edenin henki sekä Timo Erängön bravuuri Lääketiedettä vai elokuvia. Hupaisa Hiskin tulkitsema hävyttömän tarttuva Elämässä täytyy kosia on myös mainitsemisen arvoinen, suoraa puhetta:

"Joka poika etsii onnensa osia
naisen pyöreitä ruumiinosia
osia ainoita tosia
elämässä tässä täytyy
kosia kosia kosia kosia!"

Viinapirustakin lauletaan runsaasti mm. Sisäinen ahdistus ja Joka kesäyö pullo viiniä kappaleissa. Albumin varsinaisia outolintuja on sitten Liinojan iskelmähumppa Ilha Dourada - kultainen saari, jonka sanat on haettu pääosin Finnmatkojen esitteestä, myös niinikään Liinojan esittämä osin ruotsin kielinen Puolitetut perunat on aika käsittämätön viritelmä. Omituisuuksiin lukeutuu myös Elämää Kwanza Sulin leirillä, jossa on aika hulvaton heimotunnelma kaiken kaikkiaan. Levy tunnetaan tietysti parhaiten ehkä tunnetuimmasta Lapparibiisistä, eli Lipputangon Nupista joka on Mikko Kivisen hurmosta toki, itse en kyseistä kappaletta pidä bändin kärkipään tuotantoon kuuluvana, vaikka siinä oma legendaariutensa onkin. Livenä se on aina hauskempi, koska se kuulostaa joka kerta erilaiselta, ilmeisesti siksi, että Kivinen ei muista tarkalleen miten sanat menevät ja kappaleeseen liittyvä tarinanpätkäkin tuntuu vaihtuvan tuon tuosta.

Kyseessä on siis mitä mainioin levy ja tarttuvia helposti mieleenjääviä kappaleita on pitkin albumia. Ehkä tietty hömppäily ja syvyyden puute vaivaa sitä hiukan, että ei ihan vahvimpana albumina uskalla pitää. Debyyttinä silti valtaisan loistava ja moni bändi ei ensilevytyksellään ole näin tuore ja vahva, tosin olihan Lapparit saaneet jo muutaman vuoden harjoitella biisejä ja hioa meininkiä kasaan. Lopputulos on sen mukainen, parhaita huumorilevyjä mitä Suomessa on tehty. Paras on silti vielä näkemättä...


Jep (1986)

Jo heti seuraavana vuonna Lapinlahden Linnut palasi kehiin uuden levyn voimin ja tällä kertaa repertuaari on astetta paria laajempi ja sanoituksissa on pohdintaa aimo annos enemmän. Naisasioiden, moraalisten kysymysten, elämänkolhujen ja raakojen tosiseikkojen kanssa kuljetaan. Aloitusbiisi Miksei asioista puhuta ottaa reippaan rokkenrollin säestyksellä jo kantaa moneen asiaan ja hutkintaa saa mm. parisuhteet, kytät, presidentti, uskonnollisuus ja siveys. Sitä kaivattua vakavempaa puolta tällä edustaa siis jo useampikin biisi, niistä erityisen huomionarvoisia on Hiskin kipeillä ja aina ajankohtaisilla lyriikoilla esittämä Ihmistä kiusataan, sekä Liinojan sanoittama jokseenkin klassikoksi muodostunut Sateet tulevat, jossa on todella elämänmakuinen elämän perusasioita haikealla tavalla pohdiskeleva tunnelma. Melodia on silkkaa hunajaa korville. Hedkrokin käsialaa, kuten jo useampikin kappale tällä levyllä:

"Olut on pantu juotavaksi
ravit hevosten juostavaksi
synti on tehty synnilliseksi
ihmisen osa niin merkilliseksi

Portsarin ominta on kämmentä näyttää
järinät richterin asteikot täyttää
ihminen ei liikaa tietoa kestä
pian löydät itsesi suon silmäkkeestä"

Mielestäni Tapio Liinoja on eräs aliarvostetuimpia sanoittajia Suomenmaassa, hänellä on lukuisia helmiä Lapinlahden Lintujen diskografiassa.

Vakavilla linjoilla jatkaessa on otettava esille myös Toikan tulkitsemat levyn nimikkokappale ja ennen kaikkea Puumiekka, jossa on Timo Erängölle harvinaislaatuisemmat todella vakavat sanoitukset. Kyseinen kappale pohjautuu tiettävästi hänen omaan elämäänsä ja edesmenneeseen isäänsä johon sanoitusten perusteella voi nähdä, että oli varsin mutkikas suhde. Todella avoin kappale. Hieno:

"On aina niin vaikeaa
kun kutsuu taistelemaan
huulet vaskeen isän ja pojan
verta maistelemaan
silti huutaa sielu heikkoa tappamaan
ikuista korva sammunut särkynyt silmä
odottaa"

Ari Kettusen esittämiä helmiä löytyy kaksin kappalein tältä levyltä, oikeastaan voisin todeta, että yksikään miehen aikanaan esittämistä kappaleista ei ollut huonoja tai edes keskinkertaisia. Konstailemattomia ja koukuttavia. Näistä nostaisin yhdeksi bändin parhaimmaksi teokseksi Palkattoman ihmisen, jonka sanat on todella osuvat:

"Ihmisellä käsi on jalka ja pää
arvon meille näyttää pankin näyttöpää
jos ei rahat velkaan riitä alkoi täyttö pään!"

Paljoa sen heikommaksi ei jätä Lihanleikkaajatkaan:

"Nuorena poikana luulin niin
että elämä vie mun Pariisiin
nykyään nousen kello kuudelta
pääni tyynyyn panen aamutunneilla

Unessa unohdan maallisen pelin
naperona ruohossa silloin telmin
lähden tyttöni kanssa Linnanmäelle
maailmanpyörästä lennämme tähdelle!"

Sitä puhtaampaa huumoriedustusta on sitten Tapasin naisen, joka pohjimmiltaan kai kertoo miehen saamattomuudesta, sekä Kivisen nurinkurinen Persetti, sekä Liinojan komeasti laulama Sain satiaiset jonka sanat on juuri sitä mitä nimikin jo kertoo, mutta vitsi syntyy eniten siitä, että Liinoja laulaa sen vakuuttavasti! Tarkkakorvainen tosin voi kuulla Tapsan äänen värähtävän naurusta tietyssä kohtaa.

Mainitaanpa vielä loputkin kappaleet. Hyvin duunarihenkinen ja arkisen koominen Ohraa ja pikeä saa voimansa Hiskin karheasta tulkinnasta ja sanat on hauskat. Levyn outolintu on Anti olla lantiolla, jonka säestys on varsin erikoislaatuinen ja primitiivinen. Toikan viiltävä ääni kruunaa kaiken.

Jep on vielä debyyttiä mahtavampi tuotos. Tässä on nyt niitä erilaisia sävyjä rinta rinnan runsaammin ja huumori ei ole liian suorasukaisuudelle perustuvaa, vaan mustempaa ja moniselitteisempää. Noin lyhyessä ajassa kaksi tälläistä helmeä on vaikuttavaa ja kertoo siitä energiasta ja luovasta hulluttelusta joka porukassa virtasi tuolloin. Tällä levyllä ei ole oikeastaan yhtään kehnoa kappaletta, jotkut toki nousee muiden edelle selkeästi, mutta paketti on tiivis ja vaikuttava. Viisi sulkaa hattuun!


Vihreä gorilla (1987)

Lapinlahden Linnut saavutti lähes täydellisyyden edellisellä levyllään, joten miten siitä voisi pistää paremmaksi? Ei mennytkään taas kuin vuosi ja uutta levyä tuli kehiin. Vakavuutta ja hirtehistä huumoria on taas mukana melkoisesti, mutta kantaako kokonaisuus? Kyllä ja ei. Mukana on kyllä todella ikimuistettavia kappaleita, mutta myös niitä selkeitä väliinputoajia ja sellaista pientä väkinäistä yrittämistäkin ensi kertaa mukana. Levyn aloittaa pääasiassa Kivisen esittämä riipaiseva Tavallinen Jörndonner, jonka nimen syntyyn epäilen vaikuttaneen erään tunnetumman Jörn Donnerin happamat lausunnot Lapinlahden Linnusta. Tunnetuimpia, ellei tunnetuin kappale tältä levyltä on sitten varmaan Salomaan Heti mulle kaikki tänne nyt, jossa on hänelle niin ominaiset maanläheiset ja elämän nurinkurisuutta pohdiskelevat sanat. Kappale on varmaan jättänyt jo nimessään esiintyvän lauseen elämään puhekieleen. Hieno kappale kuin mikä:

"Silti täällä on hyvä asua
ei ole myrkyllisiä eläimiä
paitsi kyykäärme
vain lapsille vaarallinen
Ja minä olen jo aikuinen!"

Tällä levyllä ensikertaa Pekka Hedkrok pääsi ääneen kappaleissa ihan päälaulajan roolissa, myöhemminhän hänestä on tullut varsin keskeinen laulaja bändissä ja ei suotta, koska hänellä on parhaimmilaan erittäin hieno ääni. Hänen tulkitsemistaan kappaleista nimikkobiisi Vihreä gorilla ei kylläkään kanna oikein siipiään, menee hiukan sinne mukahauskalle ja tarkoituksellisen oudoille poluille. Pikkumiesten laulu on sitten toista maata ja kuuluu varmasti niihin bändin tunnetuimpiin kappaleisiin, vaikka livenä sitä esittääkin Matti Jaaranen. Tämän kappaleen sanoista nyt ei vaan voi olla kukaan pitämättä:

"Lisää pituutta heti
muuten ei aukene naisen peti
lisää pituutta heti
tai ainakin isommat tuopit!"

Suurin yllätys levyn vakavalla osastolla on Kivisen sanoittama Öisten katujen levoton harhailija, häneltä kun ei vakavempaa puolta ole niin lyriikoiden suhteen tottunut kuulemaan. Hieno kappale ja Toikka tulkitsee sen upeasti. Levyn tylsää osastoa edustaa Tuula tulee ja hivenen liian ylipitkältä tuntuva Raakaa lihaa sekä Aarre arvokkain. Outoiluosastoakin löytyy taas ja sen kruununa on varmasti Liinojan taiteellinen nyrjähdys Puissa on Absalom, jota on vaikea kuvailla, se pitää kuulla itse. Harvinaisen hämärää lyriikkaa Lapinlahden Lintujenkin mittapuulla, onhan tuota usein tituleerattu kaikkein "progeimmaksi" Lapparibiisiksi.

Karheansuloinen Viimeinen hissityttö on myös eräs levyn kohokohtia ja Hiski pistää tässä taas parastaan. Salomaa on ollut myös sanoitustenkin suhteen iskussaan, siitä osoitus Tupakanmittainen muisto:

"Ajattelin kukkia tuoda
ikään kuin hyvästiksi
mutta ne unohdin
niin unohdit sinäkin
antaa olla
rakkaus menee menojaan"

Vihreä gorilla on hyvinkin ristiriitaisia tunteita herättävä levytys. Se tarjoaa välillä todella syvällisiä ja pohtivia tunnelmia ja edeltäjänsä tapaan vakavia piirteitä, ehkä tässä jopa vielä runollisemmallakin tavalla. Vastakohtina on sitten hiukan sellaista ajatuksettoman rallattelun tynkää. Tässä kohtaa pitää toki muistaa, että bändissä tapahtui ensimmäistä kertaa merkittäviä miehistömuutoksia. Alkuperäinen rumpali Jan Noponen väistyi ja tilalle oli tullut Hannu "Hande" Lemola ja alkuperäisjäsen Ari Kettunen alkoi siirtyä vähitellen takaa-alalle ja taisi lähteä tämän ja seuraavan albumin välissä bändistä, koska koki antaneensa jo kaiken. Hedkrokin rooli oli muutenkin kasvanut koko ajan sävellystyössä. Tämä oli siis jonkinmoinen pudotus Jep:stä, vaikka mistään kehnosta albumista ei olekaan kysymys. Taso heittelee vaan liikaa.


Lauluja Nuppilasta (1988)

Taas vuoden päästä ilmestyi uusi albumi tuona bändin tuotteliaimpana aikakautena. Lauluja Nuppilasta osoitti taas sen, että ideakynä ei ollut tylstynyt, pikemmin päinvastoin. Tämä levytys pitää taas sisällään toinen toistaan huikeampia teoksia. Levyn aloittaa kaihoisa Rakas, ukulele soi jossa Hiski tulkitsee Liinojan hienot sanoitukset mielettömällä tavalla:

"Älä itke rakas älä sure
nyt käykäämme jäähyväissuudelmaan
kai muistat kesän kun mä sinuun tutustuin
kun sinun rahoillasi ylioppilaaksi luin
en enää muuta sanoa voi
vaan vielä ennen lähtöäsi
kuuntele rakas, kuinka ukulele soi"

Täysosuma ja bändin top10 biisejä ehdottomasti!

Vauhti jatkuu hervottomalla Miksi surisin kappaleella, jossa lähes koko kööri pääsee ääneen ja kertomaan lohduttomasta elämästä. Vaan aina löytyy niitä kenellä menee vielä huonommin, usein jopa omasta bändistä. Mahtavaa itseironiaa, mistä ryhmä on tunnettu ja mikä on iso osa sitä viehätysvoimaansa. Aiemmilla levyillä varsin vähän kuultu Matti Jaaranen pääsee vihdoin päälaulajankin rooliin Kohta varisee!:ssa, joka on toimiva rokkaava biisi hyvinkin kantaaottavin ja nasevin sanoituksin, Jaarasen omaa käsialaa muuten. Hyvä sanoittaja, milloin lyriikkaa tekee. Vakavempaa puolta saadaan taas sitten nostalgisessa Kuppilan tangossa joka on varmasti Liinojan vahvimpia laulusuorituksia Lappareissa koskaan, puhumattakaan niistä sanoituksista jotka on silkkaa terästä:

"Istuit sylissäni pöytiin huudellen
sirpaleissa tanssin vannoen
sä vihdoin viet mut
puolimaailmaan niin valoisaan
kun kaadoit pöytää sua lujasti suutelin"

...ja tämän jälkeen Vanhalla ei mikään ole ollut niin kuin ennen. Tapio Liinojalla on muutenkin ollut kova draivi lyriikoitten suhteen tällä levyllä, lähestulkoon kaikki levyn parhaat sanoitukset on hänen kynästään lähtöisin. Varsin taiteellinen Suuri juokseva ihminen sekä erityisesti Hedkrokin tummasävyisesti esittämä Talonmiehen perhonen:

"Olen talonmies joka
Töölössä toukkaa päivät hiljaa silitteli
olen talonmies joka
Töölössä perhosta yöt itkien silmäili
joka Helsingin yöhön paljon menetti"

Lapinlahden Lintujen yksikään levy ei olisi tietysti mitään ilman niitä vähän erikoisempia ja vinksahtaneita kappaleita. Niitä tältäkin löytyy useampi. Näistä Kuolemantutkija on jopa hiukan karmivakin, Erängöltä todella mahtavaa poikkeavaa lyriikkaa ja koko porukka esiintyy hypnoottisesti edukseen:

"Kuolema on tila jossa hengitys ei näy
silmät seisoo päässä sydänkään ei käy
vaan kuka koskaan tietää ketkä elävät
täällä kuolleetkin kadulla kävelevät"

Hedkrok toimii tuossa päälaulajana todella hyvin ja hänen äänensä sopii todella mainiosti kappaleen tunnelmaan. Plussaa kapakkatunnelmasta tehosteineen kaikkineen. Toinen on sitten Lasten siivouslaulu, jossa on tv-sarjasta Seitsemän kuolemansyntiä tutuksi tullut kertsi sekä Liinojan hengelliseen sävyyn tulkitsema puhelaulanta. Kantaaottava kappale.

Hauskaa puoltakin on tietysti mukana runsaasti ja sekin on erittäin tasokasta. Toikan oikea antisankarin päiväkirja Saako niin tehdä ja Kivisen resuinen ja rosoinen Tenukeppi on loistavia molemmat. Kettusen viimeiseksi laulusuoritukseksi Lappareissa jäänyt Patja-apina on taas totuttua laatua kuten häneltä sopii odottaa. Yksinkertainen, mutta toimiva ja tätä tulee usein helposti hoilotettua kännissä, mistähän lie johtuu? Tätä opettavaista kappaletta miehen tulee laulaa naiselle ehdottomasti tilaisuuden tullen:

"Sä opetit mulle kaiken
teit kasvista ihmisen
opetatko minusta eläimen
illalla patjallasi päntätään
norsua seepraa apinaa koiraa
kaniinia lähetyssaarnaajaa
ankkaa valasta kärpästä boaa
kyytä ja lähetyssaarnaajaa!"

Mahtuupa levylle vielä elämänmakuiset ja omintakeisella tavallaan resuiset Roudarin lempi ja Kuka junaa kuljettaa.

Lauluja Nuppilasta on mielenkiintoinen levy. Se on musiikillisesti eräs bändin haastavimpia ja teknisesti hienoimpia kokonaisuuksia. Sanoitukset on monin paikoin hyvinkin monimutkaiset Lapparimittapuulla ja ennen kaikkea monisävyiset. Toki niitä yksinkertaisia tarttuvia riimittelyjäkin mukana on, mutta tasapaino on erittäin lujaa tekoa eri osa-alueitten suhteen. Parasta sitten Jep:n tai ehkä vieläkin parempaa. Uskaltaisin nykyään sanoa, että tässä on yhtyeen paras levytys, eikä tämän jälkeen ihan näin eheään ja kunnianhimoiseen lopputulokseen olla enää päästy. Mielenkiintoinen yksityiskohtahan tällä levyllä on myös se, että siinä on ollut mukana taustasoittajina sellaisetkin herrat kuin Pekka Pohjola ja Pekka "Rekku" Reckhardt, eli eipä ole ihme jos kitarasaunditkin on enemmän kuin kohdallaan. Minulle tämä edustaa tietynlaista aikakauden loppua Lapinlahden Linnuissa, ehkä osaltaan Kettusen poistumisenkin takia ja myös sikäli, että tyyli alkoi tämän jälkeen voimakkaammin muuttua. Varmasti kasvava suosio ja tv-sarjat jotka oli tuloillaan, vaikutti myös asiaan.

Jatkan levyjen analysointia ja ruotimista seuraavassa viestissä ja keskityn noihin tv-sarjojen aikakauteen, joka kattaa viitisen levyä.

Ted Raikas
Vapaatoimittaja
DK-News

Täällä juttusarjan toinen osa.

Täällä voit laittaa kommenttia ja seurata keskustelua Lappareista.