Klamydia nähty, hauskaa oli.

Homma lähti liikkeelle siten että yksi työkaverini tuntee Klamydian jäsenet, etenkin rumpali-Riku on hänen oikein hyvä ystävänsä. Asiasta on joskus ollut töissä puhetta ja joitakin kuukausia sitten oli puhe mennä katsomaan Klamydiaa Rocksiin, mutta en sitten mennyt kuitenkaan vaikka kaupungilla silloin olinkin. Mainitsin sitten työkaverille kerran että harmittaa kun jäi silloin tulematta johon kommentti oli että ovat muutaman viikon päästä taas Helsingissä, tällä kertaa Nosturissa. Samalla istumalla päätime että sitten mennään.

Aikatauluihin meinasi tulla pieniä mutkia kun keikka oli perjantaina ja torstaina oli osastomme virkistystapahtuma. Yritimme ehdottaa esimiehelle että vaihdetaan se virkistys perjantaille ja otetaan ohjelmaksi Klamydian keikka. Ehdotus jyrättiin ehdottomalla eillä. No, 'virkistyimme' sitten torstaina aika huolella pitkin Kalliota ja molemmat olimme perin uupuneita perjantaina aamulla töissä. Naapurin kyydillä töihin nuokkuessani olin melkoisen varma että tänään illalla ei kyllä lähdetä mihinkään. 2 tuntia myöhemmin töihin raahautunut kaveri oli ajatuksissaan hyvin samoilla raiteilla. Päivä kuitenkin kului ja elämä alkoi voittaa. Sitten iltapäivällä selvisi että en saanut työpaikkaa jota olin hakenut ja tuli tunne että pakko on mennä jonnekin muualle kuin mököttämään kotiin ja kiusaamaan perhettä. Juttelin kaverille ja hänenkin katseensa sumeus oli kirkastunut ja 'ei enää ikinä' muuttunut 'voisihan sitä pari ottaa'. No, tuumasta toimeen ja hyppäsimme bussiin. Avauduin työmurheista kaverille bussimatkan, se oli hyvää terapiaa.

Kaveri meni käymään kotonaan Kalliossa, minä söin sillä aikaa ylihintaisen mutta ihan ok-makuisen burgerin Texasissa. Hassu ravintola kun syömään tulevan asiakkaan on pakko laittaa takki maksulliseen narikkaan. Fosters burgerin kanssa oli pahaa, 'oisko jotain muuta' pyynnöllä sai Lapin Kultaa. Texasissa on muuten erittäin näpsäkkä tarjoilijatarjonta, siis siellä ylhäällä ruokapuolella. Kyllä Sakke on osannut valita hyvin. Sain syötyä ja siirryin alakertaa odottamaan kaveria ja miettimään työuraani. Kaveri saapui ja jatkoimme matkaa Rocksiin parille lonkerolle koska Baarikärpänen oli vielä kiinni. Rocksin tympeä tarjoilijatar tiskin takana oli suuri kontrasti Texasiin verrattuna. Kello ei ollut vielä seitsemääkään ja Klamydian soitto oli alkamassa klo 23. Baarikierros eteni pikkuhiljaa Nosturin suuntaan, Bakersissa ja Coronassa ainakin kävimme.

Kymmenen jälkeen olimme Nosturin edustalla. Ulkona parveili lähinnä urospuoleista nuorisoa, sellaisessa hilpeässä harjoittelevan alkoholistin kännissä. Lauleskelivat Klamydian kappaleita. Minä en yhtyeen tuotantoa kovin hyvin tunne, mutta semmoisia helposti mukana jollattavia virsuja suomalaisen miehen elämästähän ne ovat. Ohitin vahingossa ovella olevassa jonossa lauman nahkapäisiä jannuja. Keskustelimme hetken ja siirryin oikealle paikalleni jonossa. Pääkaljun oli jotenkin vaikea uskoa että en huomannut heidän jonottavan vaan luulin että olivat vain tupakoimassa ulkona. 'Näyttiks muka siltä että me ei olla jonossa?' 'Kyllä näytti, enhän minä muuten olisi mennyt ohi. Olikos tässä vielä joku ongelma?' Ei ollut. Kaverini sitten valaisi että minkä moottoripyöräkerhon tunnukset tuolla huonosti jonottavalla jannulla oli. En muista mikä se mahtoi olla. Mietin siinä että miksi ne nahkapäät tuonne jonottavat, kännihuumoribändin keikalle. Myöhemmin huomasin että paikalla oli runsaasti leijonakoruporukkaa. Yhtä suuri osuus porukasta oli mustiin pukeutuneita punkkaripoikia ja tyttöjä joilla oli runsaasti metallia naamassa. Punk on kuulemma muodissa nuorison parissa.

En ollut Nosturissa käynyt koskaan ennen. Ovella ostin lipun (12e) ja maksoin narikan (2e). Kaverilla oli nimi vieraslistalla, pääsi pelkän narikan hinnalla. Paikalle pääsi myös alaikäistä porukkaa, anniskelualueet olivat erikseen. Rappuja kiivetessämme pysähdyimme johonkin backstage-tyyliseen kohtaan koska työkaveri näki tuttavan, juttelivat siinä hetkosen ja joku toinenkin jannu kävi siinä kaveriani morjenstamassa. Ajattelin että olikohan jompikumpi noista nyt sitten se rumpali. Ei ollut, vaan tämä enemmän puhunut oli basisti ja käväisijä kitaristi. Uusi levy on kuulemma tulossa, biisit valmiina.

Siirryimme anniskelutiskille yläkertaan ja aloimme hankkiutua tunnelmaan. Molemmilla painoi edellisen yön taakka sen verran että tiesimme että varsinaista kännikänniä ei aikaan saada. Käytimme aikaamme ihmisten tarkkailuun ja huoleen nuorison tulevaisuudesta. Huolta nostatti suuri määrä aiemmin mainittuja kiitos-suomi-tyyppejä. Tuota ressukkaporukkaa jota joku ohjaa omiin tarkoituksiinsa sopien. Heissä olisi voimavaroja vaikka mihin hyödylliseen kun joku ottaisin tuon massan johdettavakseen. Esim. voisivat veistellä koivuhaloista hammastikkuja tai tehdä jotakin muuta paljon hyödyllisempää kuin vihata. Kerroin kaverilleni Äää-miehestä ja siitä kuinka onnekas hän onkaan kun hänellä on kavereita jotka ohjaavat hänet terveelle juopottelupolulle, hieman toisenlaisella sattumalla siinä olisi juuri sellainen tyyppi joka on helppoa materiaalia noille kaljupäiden mielikuvajohtajille.

Siirryimme alakertaan menomestoille ja aika pian Klamydia sitten aloittelikin. Ai niin, joku lämppäribändi siellä soitti jo silloin kun saavuimme paikalle mutta siitä ei ole muuta muistikuvaa kuin että nainen lauloi ja soitti kitaraa. Isosta koosta oli hyötyä siinä bändiä katsellessa, oli melkoista tuuppimista ja pomppimista. Suorastaan tunsin kuinka huoli nuorison tilasta häipyi minusta kun Klamydia aloitti ja nuoriso aloitti iloisen juhlimisen. Tajusin että ne nahkapäät ovat onneksi vähemmistö, näissä ihmisissä jotka haluavat viihtyä ja uskaltavat heittäytyä tunteella mukaan on se oikea tulevaisuus. Hymyilytti.

Klamydian Vesa ei paljoa spiikkaillut kappaleiden väleissä, hilpeä meno oli. Huomasimme tosin aika pian että tankkaus epäonnistui, siis jouduimme hakemaan kesken keikan lisää juomaa. Lavan edessä oli kovaa pogoamista ja muutama urpo jotka tönivät. Heidät poistettiin tosin melko nopeasti. Soitto loppui aikanaan, jäimme paikalle juomaan arvaten että narikkajono ei nopeasti purkaudu. Miestarjoilija oli kotoisin Taiwanista, nahkapäät kävivät ostamassa juomia 'vitun vinosilmältä'. Juttelimme hänen kanssaan, hän naureskeli noita ressukoita. Kuulemma hiphop ja punk -keikoilla käy kusipäitä paljon, heavy rock yleisöä kehui oikein rennoksi. Saman vahvisti vieressä touhuava suomalaisempi tarjoilija. Valomerkki tuli, mutta se ei koskenut meitä koska olimme tarjoilijoiden kavereita ja he selvästi halusivat vittuilla nahkapäille, eli oikein näkyvästi anniskelivat meille salmaria ja kyselevät nuoret toivot saivat eioota.

Salmaripullon tyhjettyä lähdimme pois. Käppäilimme Coronaan ottamaan illan viimeiset lonkerot, valomerkin jälkeen nappasin sitten taksin lennosta ja painuin kotiin. Taksi oli manuaalivaihteinen Mersu jota ihmettelin. Kuski sanoi että Mersujen automaattilaatikoissa on niin paljon murheita ettei sellaista moni halua. Suosittelin Volvoa, lupasi harkita. Annettuani ilmaiseksi autokonsultointia saatoinkin mennä levollisin mielin nukkumaan.

Twite
DK-News

Täällä seurataan DK:n jäsenien keikkakalenteria. Voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta.