Kilimanjaro ja muut kaukokohteet

Olen lähdössä helmikuussa 2009 Tansaniaan tarkoituksenani kavuta Kilimanjaron korkeimmalle huipulle, Uhuru Peakille joka on 5895 metriä meren pinnasta. Matkan järjestää Kaukoretket, joka käsittääkseni on jotenkin Suomen Latuun liittyvä yritys. Kaukoretket ei kuitenkaan ole varsinainen matkatoimisto, vaan vastuullisena matkatoimistona on taustalla Olympia Kaukomatkatoimisto. Reissun kokonaiskesto on 2 viikkoa joista 7 päivää vietetään vuorella. Kilimanjaron löytämiseen (eurooppalaisille löytämiseksi on perinteisesti kelvannut vain valkoisen miehen havainto) liittyy sellainen hauska yksityiskohta että kun Niilin lähteitä etsittäessä löydettiin vuori jonka huipulla on lunta meni useita vuosia että tiedemisepiirit suostuivat uskomaan että noin lähellä päiväntasaajaa voi olla lunta. Eikä tuosta loppujen lopuksi kauhean kauaa ole, muistaakseni 1800-luvun alkupuoliskolla tapahtui.

Kilimanjarolle kiipeämiseen ei tarvita vuorikiipeilyvarusteita eikä -osaamista vaan koko kapuaminen suoritetaan kävellen. Reittivaihtoehtoja on muutamia, joista suomalainen matkanjärjestäjä tarjoaa Marangun reittiä (aka CocaCola-route) ja Machamen reittiä (Whiskey-route). CocaCola-nimi reitille tulee siitä että reitillä tosiaan on juomanmyyntipisteitä. Marangun reitillä yöpyminen tapahtuu matkan varrella olevissa mökeissä, Machame-reitillä nukutaan teltoissa. Kilimanjaro sijaitsee kansallispuistossa jonne ei saa mennä ilman luvallista opasta. Paikallisia oppaita ja kantajia on seudulla runsaasti, Kilimanjaron lähistöllä tärkein tulonlähde ovat vaellusturistit.

Idean matkalle lähtemisestä kopioin työkaveriltani joka 40-vuotispäiväänsä juhlistaakseen pari vuotta sitten teki samanlaisen matkan. Kysyin toista työkaveria mukaan, tai juttelin että olisiko kiinnostusta. Otimme sitten kirjoja lukemalla ja netissä surfaten asioista hieman tarkemmin selvää ja päätimme lähteä. Matkan varasimme jo tammikuussa 2008 ja maksoimme 500 euron varausmaksun. Matkan kokonaishinta on n. 3000 euroa, sisältäen lennot, majoitukset, ruuat, puistomaksut sekä kantajien ja oppaiden palkkiot ja tipit. Samalla olimme päättäneet valinnaksemme Machame-reitin. Syksyllä kävimme matkaan liittyvässä info-tilaisuudessa jossa oli n. 100 ihmistä. Osa oli tutustumassa asiaan, osa jo varannut matkan. Hyvin harva oli valinnut Machame-reitin. Me valitsimme Machame-reitin pääasiassa siksi koska onnistumisprosentti huipulle pääsemiseen on sillä huomattavasti parempi, suureksi osaksi siksi koska tuolla reitillä vietetään yksi päivä enemmän vuorella. Myös käsitys siitä että tuolla reitillä on selvästi vähemmän ihmisiä vaikutti valintaan.

Kiipeilyseurueeseemme kuuluu siis kymmenkunta suomalaista samalla matkalla olevaa henkilöä, Kaukoretkien suomalainen opas, paikallisia oppaita ja kantajia. Paikalle matkustaminen tapahtuu lentäen Amsterdamin kautta. Perillä ensin pari päivää katsellaan norsuja ja kirahveja safari-tyylisesti ja asutaan hotellissa kunnes aloitetaan varsinainen kiipeäminen. Kiipeäminen alkaa kansallispuiston portilta 1800 metrin korkeudesta josta sitten lähdetään pikkuhiljaa lompsimaan ylöspäin. Portilla oppaat hoitavat puistomaksut yms. muodollisuudet ja seurueeseen liittyvät kantajat jotka ottavat romumme kantoon. Itse kannetaan vain ne tavarat mitä päivän aikana tarvitaan mukana, tärkeimpänä juomavesi ja lounas. Laukku luovutetaan kantajille aina aamulla ja sen näkee seuraavan kerran seuraavassa leirissä jonne kantajat ovat pystyttäneet teltat valmiiksi ja valmistaneet päivällisen. Noin sitten jatketaan paitsi viimeinen pyrähdys huipulle suoritetaan lähtien matkaan yöllä tavoitteena olla huipulla aamulla.

Matkalle tarvitsee mukaan hyvän makuupussin, repun ja vaellusvarusteita. Sääolot voivat vaihdella suuresti, alkumatkalla ollaan viidakossa ja lopuksi lumisella huipulla. Kerrospukeutuminen ja kuoriasu on suositeltu varustus. Tärkeää on tietenkin hankkia kunnolliset vaelluskengät. Myös auringon paiste pitää huomioida sillä ylöspäin mennessä säteilyä suodattavaa ilmaa on tietenkin vähemmän. Suurin ongelma on vuoristotauti ja muut korkeuden aiheuttamat ongelmat.

Huipulle pääseminen epäonnistuu yleensä juuri korkeuden aiheuttamien oireiden vuoksi eikä siksi että kunto loppuisi. Olosuhteisiin ei oikein voi valmistautua ja on vaikea ennusta kuka pärjää korkealla ja kuka ei. Vuoristotaudin syitä ei kunnolla tunneta, mutta oireet on otettava vakavasti tai seurauksena on pahimmassa tapauksessa kuolema. Tosin alaspäin menemällä oireet yleensä loppuvat nopeasti, paitsi jos on päästänyt itsensä kuolemaan niin siitä ei toivu. Käytännössä kaikki saavat korkealla päänsärkyä ja pahoinvointia sekä lievää sekavuutta.

Rokotukset on hoidettava kuntoon, otinkin tänään keltakuumerokotuksen (josta on oltava todistus jossa kuulemma pitää olla pyöreä leima tai muuten ei kelpaa ja saattaa maahan pääsy estyä) ja hepatiitti a ja b ensimmäiset osiot. Rokotuksiin mene helposti parikin sataa euroa, kun lasketaan malarialääkitys mukaan. Malariaanhan ei rokotetta ole. Lisäksi on varmistettava mitä mieltä oma matkavakuutus on tällaisesta matkasta, vakuutusten välillä on suuria eroja. Tuota varmistusta en ole vielä tehnyt.

Matkaan olen valmistautunut varustehankintojen lisäksi treenaamalla kävelyä ja koittamalla muutenkin lisätä kuntoilua. Uskallan väittää olevani juuri nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, joskin enhän minä mikään urheilija ole. Painoa on toki turhan paljon eikä lihasmassasta ole juuri hyötyä tässä tehtävässä, pikemminkin päinvastoin hapen kulutuksen kannalta. Kesällä kävin matkatoverini kanssa harjoitusleirillä Kolilla jossa kävelimme 40km Herajärven kierroksen vaikeassa maastossa vaihtelevissa sääoloissa (=ei satanut ihan koko ajan). Odotankin kokemusta suurella innolla. Eniten pelkään sitä että maltanko mahdollisten ongelmien sattuessa olla yrittämättä väkisin huipulle asti, koska onhan se vähän niin että kun siellä asti kerran ollaan niin...

Twite
DK-News

Täällä seurataan Twiten matkasuunnitelmien ja matkan etenemistä. Voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta.