Silmäleikkaus - siellä oli hyvännäköinen sairaanhoitaja

Tässä pidemmän aikaa pohtineena ja rahoitusta säästäneenä sitten päädyin silmäleikkaukseen, jolla mahtollisesti pääsen eroon silmä- ja piilolaseista, ainakin joksikin aikaa. Sitten tuossa huhtikuun puolella päädyin soittelemaan leikkauksia järjestävälle yhtiölle ja lyhyehkön tiedustelun ja keskustelun jälkeen päädyin varaamaan ajan toukokuun alkuun.

Eri yhtiöitä pohtiessa ei valinnassa ollut sen suurempia perusteita kuin, että yhtiöllä on leikkaushistoriaa. Hintaeroja ei juuri yhtiöillä ollut, sillä leikkaustyylihän oli helppo valinta: kalleinta vain, mitä rahalla saa.

Varmaan suurin jännitys, henkilökohtaisesti, koko operaatiossa oli tuo leikkauspäivän varaus.

Kyseisenä päivänä sitten olin aamupäivän normaalisti töissä ja nappasin puolen päivän tienoilla itselleni kuskin toimenpiteitä kohti. Kello 14.00 oli tarkoitus aloittaa.

Saavuin tapahtumapaikalle noin 13.40 ja hieman etuajassa pääsin esitutkimukseen. Tämän suorittava sairaanhoitaja tuntui hieman epävarmalta, mutta silti tutkimukset menivät melko putkeen. Antoi alkuun vain vähän huonohkon kuvan, kun ohjeet eivät ole selkeitä ja hoitajan pitää mietiskellä asioita. Sitten taas odottelemaan optikolle pääsyä. Tämä sitten muistakaa, jos olen joskus tuomarina: minä olen jo käynyt optikolla!

Optikolla sitten ”perus” näöntarkastus pienillä hienouksilla höystettynä. Siitä lääkärinhuoneeseen napsaisemaan kuvat silmästä ja sitten taas odottelemaan leikkausta. Tuli hieman pitempi odottelu, kun edellinen leikkaus oli päässyt hieman ylipitkäksi. Tuossa olivat kuulemma, lääkärin mukaan, joutuneet ensin leikkaamaan silmään tilaa, kun leikattavalla oli niin pienet silmät, että instrumentit eivät mahtuneet sisään.

Noh, sittenpä minut tuli hakemaan valmisteluihin sellainen kaunis sairaanhoitaja, joka minulle kertoi leikkauksen kulun ja jälkihoidot ja laittoi puuduttavia ja lääketippoja silmiin. Hänellä oli kaulakoruna pentagrammi, mahtoikohan olla wicca. Sitten oltiinkin jo melko valmiita leikkaukseen. Neito ohjasi meikäläisen tuollaista hammaslääkärin tuolia muistuttavaan tuoliin ja lääkärin saapuessa pantiin lisää puuduttavia tippoja ja väännettiin jätkä oikeaan asentoon.

Itse leikkauksen ajan sitten vain ihmeteltiin vihreää pistettä, jos sen nyt sattui näkemään, ja kuunneltiin lääkärin selostusta leikkauksen kulusta. Ovat ne hassuja tunteita, kun laitetaan vauhdikkaasti montaa erilaista silmätippaa, teipataan yläluomea, laitetaan luomenlevitintä, käristetään silmää laserilla, putsaillaan ja laitetaan suojaavaa piilolasia. Laseroinnin aikana tuntuu siltä, että vedetään silmä kuopastaan ulos. Painettahan tuossa taidettiin nostaa. Ihan kivaa siinä oli makoilla, kun tuo näpsäkkä hoitsu piti kädestä kiinni koko leikkauksen ajan. Ihan vain varresta tosin, ei päästä.

Leikkaus oli melko nopeasti ohi ja misukka tarjosi mehut vielä siihen päälle ja ohjasi sitten hämärään huoneeseen lepäilemään. Siellä sitten istuttiin, tai lähinnä mentiin makoilemaan, hierovaan tuoliin pimun tarjoillessa suklaata, kantaessa kahvia ja peitellessä viltillä. Siinä sitten möllöteltiin tunnin verran juoden kahvia, torkahdellen ja hassua musiikkia kuunnellen. Ja tytteli kävi välillä tiputtelemassa tippoja silmiin.

Noin tunnin kuluttua sitten oli ensimmäinen lääkärintarkastus ja tuolloin jo näkö oli hyväksyttävissä autolla ajoon. Hieman kirpaisi silmässä, kun lääkäri otti suojapiilarit pois ja tuikkasi siihen kirkkaalla valolla tarkastaessaan. Tässä tarkastuksessa lääkäri myös kirjoitti laskun, reseptit ja saikun. Sitten hän opasti minut käymään kassan kautta apteekissa ja palaamaan tuohon lepohuoneeseen odottamaan seuraavaa tarkastusta. Ilmeisesti kassalla käydään tuossa vaiheessa, jotta kyynelkanavat aukeavat oikein kunnolla laskun nähtyään.

Siitäpä sitten apteekkiin ostamaan lääkkeet ja kosteustipat. Sillä reissulla alkoi hieman enemmän silmiä särkemään, kun en heti auringonvaloon tullessa laittanut aurinkolaseja päähän. Muutenkin alkoi silmissä enemmän juimimaan, kun puuduttavat tipat menettivät tehoaan. Tunne oli sellainen, kun olisi oikein paljon roskia silmässä tai oikein kuivahtanut piilolinssi ja kirvelikin ihan hyvin. Huoneeseen, kun menin takaisin lepuuttamaan, niin pimatsu kävi taas tiputtamassa helpottavia lääketippoja simmuihin ja taas rokattiin.

Viimeinen lääkärintarkastus oli piakkoin siitä ja sitten mentiinkin jo kotia kohti aurinkolasit päässä. Eivät enää olleet parin tunnin päästä aivan pakolliset pitää, mutta helpottivat kuitenkin. Nyt sitten pudotellaan parin tunnin välein lääkettä silmiin ja tunnin välein otetaan kostuketta. Lääkettä pitäisi käyttää viikon verran ja kostuketta vähintään sellainen puoli vuotta. Kontrolli on kesäkuun puolessa välissä, jolloin katsotaan näenkö vai enkö.

Silmissä näkö on tällä hetkellä ihan hyvä. Vielä on roskaisuuden tunnetta ja tarkennuset ovat välillä erikoisia. Hieman silmiä ja päätä särkee, mutta voi olla myös muista kuin leikkauksesta johtuvaa. Tällä hetkellä ihan tyytyväinen tulokseen, mutta myöhemminhän sen lopputuloksen sitten näkee tai sitten ei näe.

Että silleen...

wilco
DK-News

Täällä voit laittaa kommenttia ja keskustelua aiheesta!