wilcon hirvestyspäiväkirja

Toisena jahtiviikonloppuna keräännyttiin taas kasaan siinä seitsemän aikaan lauantaiaamuna. Väkeä oli nyt hieman enemmän kuin aiemmin, kun nyt oli vierailevia metsästäjiä mukana. Itselläni oli tänäkin viikonloppuna molemmat koiramme mukana.

Pari ensimmäistä ajoa olivat aika hiljaisia, kun ei hirviä löytynyt niiltä alueilta. Mutta olivat ne ihan mukavia kävellä hyvässä ja helpohkossa maastossa. Mukanani kulki myös yksi seuramme nuorisojäsenistä katselemassa toimintaa. Näissä ajoissa käytin koiria vuorotellen, että toinen sai aina olla lepovuorossa mm. alkuviikon rokotusten takia.

Lauantaipäivän kolmanteen ajoon sitten otettiin molemmat koirat mukaan ajettavan alueen suuren koon vuoksi. Lähdimme koirien kanssa aivan metsästysalueemme pohjoisreunalta liikenteeseen etelää kohti. Hetken kuljettuamme Pilkku teki lenkin takaisin pohjoisen puolelle ja ajoi sieltä emän ja kaksi vasaa liikenteeseen. Hirvet juoksivat etelän suuntaan suoraan yhteen passiimme, jossa sitten kokeilivat ampua yhtä vasaa. Valitettavasti hirveen tuli vain raapaisu ja se jatkaa juoksuaan vieläkin. Samaan aikaan oli Patu ajanut hirvisonnin liikenteeseen ja vienyt sen yhteen passiin, jossa myös kokeiltiin ampumista tuloksena puhdas hutilaaki.

Sitten alkoi minun rankka osuuteni. Suurin osa porukasta jäi selvittelemään tuota vasan tilannetta ja minä ja pari muuta lähdimme tarkastamaan koirien tilannetta. Patuhan meni lujaa vauhtia sonnin perässä ja Pilkku jatkoi emän ja vasojen perässä. Tilanne vaihtui siihen tyyliin, että sonni painoi sen verran lujaa karkuun ja leikkasi näiden emän ja vasan reitille, jolloin Patu liittyi sitten tuohon Pilkun porukan perään. Sonnit ne vain ovat viisaimpia näissä väistöissään. Yleensäkin, kun sonni kulkee tuollaisessa emän ja vasojen porukassa, niin ensimmäisestä vaaran merkistä se häipyy hiljaa vihellellen takavasemmalle. Noh, hommahan jatkui sillä, että minä sitten jossain vaiheessa lähdin tuota porukkaa kohti, kun koirat olivat pysäyttäneet emän ja vasan haukulle maidemme keskiosiin. Siinä sitten taas painoin lujaa vauhtia metsässä haukkua kohti muutaman kilometrin verran. Valitettavasti, päästyäni jo parin sadan metrin päähän haukusta, hirvet ottivat niin kovan lähdön, että juoksivat pitkälle etelään naapurin maille. Siellä sitten pitkään seurailin autolla, että mihin koirat menevät ja odottelin, että lopettaisivat jahdin. Parin tunnin odottelun jälkeen sitten koirat suostuivat tulemaan pois.

Tällä välin olivat muut selvitelleet noita ampumatilanteita. Tuollaiset tilanteet on hyvin tärkeitä selvittää tarkkaa, että metsiin ei jää haavakoiksi ammuttuja hirviä. Käytännössä tuota toteutetaan sillä, että seurataan jälkiä miehissä ja koirilla. Tässä tapauksessa käytettiin vielä sitä, että käveltiin kahden tien väli miesketjussa maasto tutkien.

Illan sitten möllöttelin koirien kanssa mettäkämpällä. On se vain hienoa tuollainen metsän täydellinen hiljaisuus ja pimeys verrattuna tuollaiseen Suur-Turengin vilinään.

Sunnuntaina sitten vaihdoin hommani passissa oloon ja koiramiehen autokuskin rooliin. Tällä kertaa veljeni lähti koirien kanssa liikenteeseen. Lähdimme taas liikenteeseen maidemme pohjoisreunoilta, mutta eri kohdasta kuin edellisenä päivänä. Tässä ajossa oli mukana myös toinen koiramies ja hänen koiransa. Se koira sitten löysikin yksinäisen hirvilehmän ja koiramies pääsi sen haukusta ampumaan. Siitä sitten, kun ajo oli muutenkin valmis, purettiin passitus ja mentiin tuonne ampumapaikalle. Nappasin sitten hirveltä sisälmykset pois ja kiskottiin se tien varteen.

Päivä ei ollut vielä edes puolessa välissä, joten otettiin vielä toinen ajo tuolla pohjoisreunoilla. Tästä ajosta lähti liikenteeseen emä ja vasa, josta yksi passimies tuon vasan ampui. Itse olin passissa istuskelemassa yhden männyn juurella, josta kulki joku muurahaisien mettäautotie. Kuljettivat kaiken maailman havuja jalkojeni ylitse. Siitä sitten lähdettiin lahtivajalle putsaamaan hirvet. Otettiin nahat pois päältä ja paloiteltiin vasa, jonka meidän lihanjakoporukkamme muuten voitti arvonnassa. Pistin saman tien vasan sopiviin paloihin ja kiikutin sen Suur-Turengin alueelle kylmiöön roikkumaan. Tällä viikolla se sitten pistetään lihoiksi.

Valitettavasti en ole nyt saanut mielenkiintoista kuvamateriaalia tänne, kun pska puhelimeni ei toimi kunnolla. Mutta ehkä tässä syksyn aikana saan kattavan kuvasarjan hirven putsaamisesta. Mutta tuollainen oli tuo viikonloppu.

Että silleen…

wilco
DK-News

Täällä koko syksyn jahtipäiväkirja.